Askel kerrallaan

Ei varmaan tule kellekkään yllätyksenä, mutta ulkomaille muuttamisessa on melkolailla paljon puuhaa ja päänvaivaa – ja me sentään ollaan tehty tämä jo kerran ja tiedettiin, mitä odottaa ja miten (suunnilleen) toimia. Ensimmäinen kuukausi on mennyt lähinnä organisoidessa asioita, joita pitää tehdä ja listatessa tavaroita, joita puuttuu. Mutta pikkuhiljaa, askel kerrallaan, asiat hoituvat.

Nyt meillä on koti, jee! Sympaattinen oma talo jäi nyt tällä kertaa etsimättä ja valitsimme uuden uutukaisen kerrostalon. Meillä on mielettömän kiva kuntosali, hieno uima-allas, kätevä sijainti ja kaikin puolin siisti asunto (jossa tosin oli jo ensimmäinen muurahaisten invaasio). Ehkä ensi kerralla sitten se oma piha tai terassi, johon voin alkaa haalia katukissoja.

Asunto oli valmiiksi kalustettu, kuten täällä yleensä on tapana. Keittiötarvikkeet, lakanat, pyyhkeet ja muu pikkutavara pitää hankkia itse. Meiltä puuttuu edelleen mm. keittiöveitsi ja leikkuulauta. Niin, ja lautaset. Mutta on sentään pari kahvikuppia, kattila ja lusikoita. Ja työpöytä, jonka Ikean lähettipojat kokosivat noin viidessä minuutissa.

Iloitsimme etukäteen, että keittiöön oli valmiiksi asennettu vesifiltteri – voisimme siis juoda vettä suoraan hanasta! Viimeksi täällä asuessa kannoimme vettä aluksi kaupasta ja sitten siirryimme tilaamaan isoja uudelleen täytettäviä kanistereita (kirjoitin juomavesirumbasta viimeksi täällä). Tuo kanisterihomma toimi ihan hyvin, mutta oli se silti yksi ylimääräinen asia hoidettavaksi. No, nyt kaiken piti siis olla ihanaa ja helppoa, mutta Juhana on tällä hetkellä vakuuttunut, että hänen pian krooniseksi luokiteltavat ripulinsa johtuu tuosta hanavedestä. Mene ja tiedä, minun vatsani ei ole esittänyt ainuttakaan protestia.

Asuntoasioiden lisäksi olemme ehtineet hoitaa viisumi- ja pankkiasioita. Ensimmäinen ei vaatinut meiltä mitään muuta, kuin oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemista. Ja oikeastaan jälkimmäinenkään ei vaatinut juuri muuta, me vaan emme tajunneet, missä meidän olisi pitänyt olla. Se selvisi, kun olimme jonottaneet tunnin väärässä paikassa. Pankkitilin tietojen päivittäminen ja pankkiautomaatin syömän kortin korvaaminen uudella vaativat nimittäin käynnin nimenomaan siinä konttorissa, jossa pankkitili oli avattu – ei missä tahansa konttorissa.

Kaiken säätämisen ohella olemme kuitenkin ehtineet vähän rentoutuakin. Viikonloppuna vuokrasimme kavereiden kanssa karaokehuoneen ja lauloimme niin kauan, että meiltä lopulta vietiin mikki pois. Sunnuntaina kävimme Juhanan kanssa Lumphini-puistossa kävelemässä ja bongailemassa varaaneja (joista yksi pääkuvassa). Siinä samalla lenkkeilijöitä katsellessa totesimme, että juokseminen tässä ilmastossa kertoisi meidän kohdalla ihan ylimmän tason akklimatisaatiosta. Harrastamme liikuntaa toistaiseksi vain hyvin ilmastoiduissa tiloissa.