Vuonna 2017 tapasimme baarissa miehen, joka esitteli itsensä kambozalaiseksi salamurhaajaksi – tyypin habitus oli jotenkin sellainen, että emme kyseenalaistaneet hänen ammattiaan. Kuultuaan, että olemme kotoisin Suomesta, hän halusi välittömästi esitellä meidät eräälle samassa baarissa olleelle suomalaiselle. Tuosta suomalaisesta tuli yksi parhaista ystävistämme. Salamurhaajaa emme enää koskaan nähneet.
Vuosia sitten kokoonnuimme tämän samaisen baarin eteen isolla porukalla viettämään ystävämme – ja silloisen baarinomistajan – koiran hautajaisia. Paikalla oli myös todella raivostuttava ranskalainen, joka kävi vuorollaan kaikkien hermoille. Kun koiran tuhkat oli asetettu kuoppaan, hiljennyimme kunnioittamaan sen muistoa. Kesken hiljaisuuden kuului vaimea “tumps”, kun jollain meni viimein hermo, ja ranskalainen sai nyrkistä. Me jatkoimme hiljaista hetkeä, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja ranskalainen poistui takavasemmalle.
Kaverillamme on valtava kissa – sellainen, jonka pitäminen kotieläimenä ei Suomessa olisi laillista. Eräänä päivänä tuo kissa puri keittiön vesiputkeen reiän. Vettä valui valtoimenaan lattialle ja se ylsi pistorasiaan asti. Koska sähkötöitä ei täällä aina tehdä ihan viimeisen päälle, lattialla oleva vesi alkoi kuplia. Jollain ihmeen kaupalla sähköt saatiin katkaistua ennen kuin kukaan loukkaantui.
Tuo sama kissa on myös lukinnut kaverimme ja hänen puolisonsa 40. kerroksen parvekkeelle. Onneksi toisella oli puhelin mukana, joten he pystyivät soittamaan talon henkilökunnan hätiin.
Kerran olimme ystävien kanssa baarissa. Sulkemisajan koitettua kysyimme yhdeltä työntekijältä, osasiko hän suositella jotain jatkopaikkaa. Hän neuvoi lähistöllä olevan osoitteen, jonne sitten suuntasimme.
Perillä meitä odotti hiljainen ja pimeä iso talo. Emme nähneet mitään baariin viittaavaa kylttiä, mutta ovi oli auki ja eteinen aivan täynnä kenkiä. Ajattelimme paikan olevan jonkinlainen piilobaari, joten lähdimme kiipeämään hämärää portaikkoa ylös. Lopulta saavuimme terassilla, jossa vastaan tuli talon omistaja. Hän ei varsinaisesti ilahtunut saapumisestamme, vaan ihmetteli, ketä olemme ja miten olimme päässeet sisään. Hipsimme häntä koivissa alas ja ulos.
Bangkokissa on kymmeniä tuhansia taksikuskeja, joten on varsin pieni todennäköisyys osua saman kuskin kyytiin useammin kuin kerran. Olen kuitenkin löytänyt itseni kaksi kertaa saman miehen kyydistä, joka aina punaisissa valoissa tutkii hiusrajaansa ja kulmakarvojaan, ja nyppii sieltä harmaita pois. Jos näen hänet vielä kolmannen kerran, alan pitää sitä jonain merkkinä universumilta.