Viime aikoina olen ajatellut…
Maanjäristyksen jälkipyykkiä
Monissa Bangkokin korkeissa kerrostaloissa korjaillaan edelleen 28. maaliskuuta tapahtuneen maanjäristyksen jälkiä – tai odotellaan korjausta. Meidän kodin vahingot urakoitsija kävi tutkimassa jo muutama viikko järistyksen jälkeen, mutta jatkotoimenpiteitä odottelemme yhä. Pidämme sormia ristissä, että remontti osuisi siihen ajankohtaan, kun olemme kesällä Suomessa, mutta saa nähdä. Remppafirmoilla taitaa riittää ruuhkaksi asti töitä vielä pitkään.
Julkisuudessa on käyty paljon keskustelua siitä, kestäisivätkö Bangkokin talot toisen yhtä vahvan maanjäristyksen. Rakennusyhtiöt kilvan vakuuttelevat, että heidän talonsa on kyllä rakennettu kestävästi. Uuden, yhtä voimakkaan maanjäristyksen todennäköisyydeksi on kuitenkin arvioitu vain noin kymmenen prosenttia meidän elinaikanamme – me emme siis todennäköisesti tule näkemään, miten käy.
(Bangkokissa pidettiin hiljattain keskustelutilaisuus maanjäristyksen jälkipyykistä. Siitä voi lukea ainakin tästä Bangkok Postin artikkelista.)
Sadetta
Jos joskus tuntuu siltä, että Suomessa ei muusta puhuta kuin säästä, niin kuulkaa – sama homma se on Thaimaassakin.
Täällä alkoi virallisesti sadekausi 15. toukokuuta, ja se alkoikin poikkeuksellisen ryminällä. Kun yleensä tähän aikaan vuodesta saadaan lähinnä satunnaisia ukkosia, on nyt satanut lähes joka päivä. Thaimaassa sateilla on myös yleensä melko tarkka vuorokausirytmi, eli ne tulevat usein samaan aikaan päivästä. Nyt sateet ovat kuitenkin tulleet ihan miten sattuu: aamulla, iltapäivällä ja illalla.
Tämä hieman poikkeuksellinen sääilmiö oli viime viikonloppuna kaikkien huulilla. Juttelimme varmaan kymmenen tutun ja tuntemattoman kanssa, kun olimme ulkona iltaa viettämässä, ja kaikki keskustelut alkoivat sään päivittelyllä. On jotenkin hauskaa, miten sää on sellainen aihe, joka jaksaa aina puhuttaa, maasta ja kansallisuudesta riippumatta.
Gekkoja
Meidän talon kuntosalille vievät ulkokautta kapeat portaat. Portaikon katossa, piilossa syvennyksessä, asuu iso, varmaan ainakin 25 cm pitkä gekko. Moikkaan sitä aina salille mennessäni. Yritän kuitenkin olla varovainen, ettei kukaan muu huomaisi sitä – monet thaimaalaiset nimittäin pelkäävät ja inhoavat isoja gekkoja, ja olen vähän huolissani meidän liskon turvallisuudesta.
Yksi parhaista ystävistämme, joka on thaimaalainen, kuuluu näihin gekkojen pelkääjiin. Olimme kerran yhdessä Koh Changin saarella lomalla. Asuimme hieman kauempana rannasta, viidakon laidassa, puisissa bungaloweissa. Jostain syystä nuo bungalowit olivat erittäin suosittuja isojen gekkojen keskuudessa. Ne ilmestyivät aina pimeän tultua ulkoseinille metsästämään ötököitä. Ystävämme pelkäsi gekkoja niin paljon, että meidän piti iltaisin saattaa hänet kädestä pitäen mökkiinsä. Torakat hän kyllä heittää ulos vaikka paljain käsin.