Kasveja, karkkeja ja ruokasarjoja

Viime aikoina olen ajatellut…

Huonekasveja

Laskin juuri, että olen haalinut meille 12 huonekasvia. Tai 12,5 – yksi kasvirukka taistelee elämästään parvekkeelle unohdettuna, ja se voidaan laskea korkeintaan puolikkaaksi.

Osan kasveista olen ostanut itse, osan adoptoin muutama viikko sitten ystävältäni, joka muutti pois Bangkokista. Rakastan kasvikokoelmaani ja olen lemmikin puutteessa luonut tunnesiteen jokaiseen yksilöön. Odotan vähän kauhulla kesää – olemme nimittäin lähdössä kahdeksi kuukaudeksi Suomeen, enkä ole vielä ihan varma, kuka hoivaa kasvejani sillä aikaa.

Karkkikauppoja

Kuuntelin tällä viikolla Antti Holman “Antin matka” -podcastia, jossa hän päivitteli, että New Yorkissa on ruotsalainen karkkikauppa, joka on niin suosittu, että ihmiset jonottavat sinne, ja että miten tässä niin kävi, että ruotsalaiset onnistuivat tuonkin asian ottamaan omakseen ja myymään maailmalle.

Olen miettinyt ihan samaa, koska myös Bangkokissa on ruotsalainen karkkikauppa. Tai itse asiassa täällä on KAKSI ruotsalaista karkkikauppaa, joista molemmilla on tällä hetkellä kaksi toimipistettä, ja lisäksi karkkeja voi tilata ainakin Grabin kautta. Ja kuten ilmeisesti New Yorkissa, niin täälläkin tuossa toisessa RUOTSALAISESSA karkkikaupassa – jonka slogan on ”The sweets of Sweden” – myydään myös Fazerin karkkeja. Miten kukaan suomalainen ei keksinyt/osannut/halunnut myydä upeaa suomalaista irtokarkkikauppakonseptia ulkomaille ja ennen kaikkea – miksi minä en tehnyt sitä.

Ruokasarjoja

Haluaisin suositella kahta Thaimaan ruokakulttuurista kertovaa dokumenttisarjaa, jotka molemmat ovat HBO Maxissa.

Ensimmäinen on “Thai Street Food: Best Kept Secrets”, jossa tutustutaan Thaimaan katuruokiin, niiden raaka-aineisiin sekä alkuperään. Sarjaan on valittu kiinnostavia ja vähän harvinaisempiakin ruokia, eikä aina niitä iankaikkisen samoja. Olen bongannut siitä jo monta sellaista, joista en ollut koskaan kuullutkaan, mutta joita haluan nyt aivan pakkomielteisesti maistaa. Yksi näistä on sokeripalmun (onko tämä oikea suomennos – en tiedä, englanniksi toddy palm) hedelmistä tehty jälkiruoka khanom tan (ขนมตาล), joka näyttää niin kuohkean kermaisen herkulliselta, että en kestä.

Toinen sarja on todella kauniisti kuvattu “Hidden Gem”, jonka joka jaksossa syvennytään aina yhteen thaimaalaiseen ravintolaan tai katuruokakojuun sekä erityisesti ihmisiin sen takana. Monet ruokabisnekset ovat sukupolvelta toiselle siirtyneitä perheyrityksiä, ja resepteillä on pitkät juuret. Sarjassa kerrotaan ruoasta ja ravintoloista, mutta samalla se on myös sukellus thaimaalaiseen yhteiskuntaan ja perhesuhteisiin.

Molemmat sarjat ovat erinomaisia thaimaafiilistelyyn, thaimaalaisista ruoista oppimiseen sekä vaikka thaikielen opiskeluun.