Palasimme viime viikolla Bangkokiin kesän Suomi-lomalta. Aika Suomessa meni taas liian nopeasti, emmekä ehtineet tehdä läheskään kaikkea sitä, mitä olisimme halunneet. Ensi kesänä varaamme kesäreissulle rutkasti enemmän aikaa.
Olen huomannut, että siirtyminen Bangkokin ja Suomen välillä tuntuu nykyään tahmeammalta kuin ennen. Lähteminen Suomeen tuntui vähän raskaalta ja ensiajatukseni koneen laskeutuessa olivat suunnilleen: “plääh, taas tätä”. Mutta kun pääsimme asettumaan mökille ja näkemään ystäviä ja perhettä, muuttuivat ajatukset nopeasti muotoon: “ihanaa, taas tätä”. Sama ajatuskuvio toistui Bangkokiin palatessa. Ovatko keski-ikäistyvät aivoni alkaneet muutosvastarintaisiksi?
Lähdimme Suomesta kesken kesän ensimmäisen hellejakson. Vaikka Thaimaassa asuvina emme todellakaan helteitä kaipaa, tuntui silti vähän hassulta lähteä juuri silloin, kun kesä oli monen mielestä upeimmillaan. Minusta oli kyllä ihan mukavaa siirtyä kesän kuumentamasta mökistämme ilmastoituun asuntoon. Helteet ovat mielestäni paljon miellyttävämpiä täällä, missä sisällä on aina viileää.
Takaisin Bangkokiin palaamista helpottivat paitsi ilmastointi, myös ihmiset. Siivoojamme oli meitä taas lentokentällä hakemassa, ja kotitalomme henkilökunta otti meidät ilolla vastaan. Vaikka välillä jopa vähän ärsyttää, että vartijat ja respan tyypit tietävät niin tarkkaan jokaisen liikkeemme, tuntuu silti kivalta ja kodikkaalta, että meidät tunnetaan ja muistetaan.
Joku talon siivoojista tuntee meidät ehkä nyt kyllä vähän liiankin hyvin. Meidän poissaollessamme kävi rempparyhmä vihdoin korjaamassa (jee!) maanjäristyksestä syntyneet vahingot. Meille ilmoitettiin, että asunto oli remontin jälkeen myös siivottu – siivouksen teki joku muu kuin oma siivoojamme, koska hän ei kuulu talon henkilökuntaan eikä käy asunnossamme, kun emme ole siellä. Ajattelimme, että siivous koskisi varmaan lähinnä remonttipölyä. Mutta pelkän pölyjen pyykimisen sijaan asuntomme olikin siivottu ja järjestelty aivan kokonaan – jokaista henkilökohtaista laatikkoamme myöten.
Arvostan kyllä tätä palvelun tasoa, että rempat ja siivoukset noin vain hoituvat meidän ollessa poissa, mutta jotenkin tuntuu oudolta, että joku täysin vieras on käynyt läpi kaikki kaappimme ja laatikkomme (edes meidän oma siivooja ei siivoa kuin kylpyhuoneen kaapit). Tavaroiden järjestelyssä oli myös otettu hieman vapauksia – en esimerkiksi löydä keittiöstä enää mitään, ja pinkka viikattuja vaatteita löytyi vessan allaskaapista.
Mitä tuomme yleensä aina Suomesta Bangkokiin:*
- karkkia (tietysti, koska Suomessa on maailman parhaat karkit)
- xylitol-purkkaa
- ruisleipää
- nacho-juustodippiä (kaikki merkit, mitä olemme täältä löytäneet, ovat hirveitä, ja välillä on vain pakko saada tehdä nachopelti)
- tummaa soijarouhetta (käytämme tätä tosi usein ruoanlaitossa, ja täältä olemme löytäneet vain vaaleita soijatuotteita – eikä niitäkään joka paikassa myydä)
- jotain suomalaisia keksejä talon henkilökunnalle
- isoja oliiveja, isoja kapriksia, artisokkia ja aurinkokuivattuja tomaatteja (Suomessa valikoima on parempi ja edullisempi – erityisesti aurinkokuivatut tomaatit maksavat täällä maltaita)
- suomalaista kosmetiikkaa lahjaksi siivoojalle ja kavereille
- Linolan suojaavaa balsamia (taivaan lahja – suojaa ihoa kaikenlaisilta hankaumilta, jos liikkuu ulkona kuumimpina aikoina)
- aurinkorasvaa (saa toki Bangkokistakin, mutta valikoima on usein nihkeä ja kallis)