Pientä säätöä

Bangkokiin paluustamme on nelisen viikkoa ja nyt vihdoin alkaa tuntua siltä, että arki alkaa asettua uomiinsa. Jetlagista toipumiseen tuntui tällä kertaa menevän ihan tolkuttoman kauan ja olemme molemmat myös heti vähän sairastelleet – syytän ilmastointia.

Matkasta toipumisen lisäksi meillä on ollut kotona jos jonkinlaista pientä säätöä. Ensin hajosi yksi ilmastointilaite, sitten olohuoneesta pimenivät kaikki valot ja seuraavaksi vielä toinenkin ilmastointilaite lakkasi toimimasta. Tuota toista, eli olohuoneen ilmastointia, kävivät huoltomiehet korjaamassa kolme kertaa, ennen kuin se saatiin jotakuinkin kuntoon. Koko episodi huipentui siihen, että pari tuntia sen jälkeen kun ilmastointilaite oli korjattu, alkoi eteisen kaapista, jossa kaikki ilmastointikompressorit ovat, kuulua ihan järkyttävä pauke. Sammutimme kaikista huoneista ilmastoinnit, mutta pauke jatkui silti. Olin ihan varma, että kohta siellä räjähtää jotain ja mietin, pitäisikö pelastaa tietokoneet ja passit ulos asunnosta.

No, mikään ei räjähtänyt eivätkä hätiin tulleet huoltomiehet vaikuttaneet mitenkään erityisen huolestuneilta. Toivon silti tosi kovasti, että tuo ei enää toistu.

Huoltomiesten lisäksi meillä on rampannut nettifirman tyyppejä, sillä päätimme vihdoin hankkia kiinteän nettiliittymän. Netin asentaminen vaati internetihmisiltä neljä käyntiä – ensimmäisellä kerralla heiltä puuttuivat tarvittavat työkalut ja kolmannella meidän talon ihmiset eivät löytäneet avainta johonkin internetkaappiin – mutta siitäkin projektista lopulta selvittiin ja nyt eivät kissavideot enää pätki.

Rankkasade yllätti kesken kauppareissun

Eilen saimme hoidettua yhden erittäin tärkeän asian, joka on ollut mielen päällä kotiinpaluusta lähtien – nimittäin uudet viisumit. Yleensä viisumimme (jotka ovat voimassa aina vuoden kerrallaan) on uusittu hyvissä ajoin, mutta tällä kertaa homma meni syystä ja toisesta todella tiukille. Maalailin jo mielessäni kauhukuvia siitä, miten joudumme ottamaan muutaman tunnin varoitusajalla äkkilähdön johonkin naapurimaahan, kun vanhat viisumit umpeutuvat, emmekä ehdi saada uusia.

Viisumien uusiminen vaatii aina käynnin maahanmuuttovirastossa. Meillä on onneksi Juhanan työn kautta agentti, joka hoitaa kaikki meidän viisumiasiat, joten meidän ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle oikeaan aikaan, antaa passit ja käydä kuvattavana. Sitten odottelemme yleensä muutaman tunnin, kunnes saamme uusilla viisumeilla varustetut passit takaisin. On kuitenkin yksi asia, josta meidän täytyy pitää huolta sen lisäksi, että olemme paikalla ajoissa ja meillä on passit mukana: että olemme pukeutuneet siististi. Ja siisti pukeutuminen tarkoittaa pitkiä housuja ja kauluspaitaa. Viisumistressiäni ei siis yhtään helpottanut se, että maahanmuuttovirastovierailua edeltävänä iltana Juhana tajusi, että hän on jättänyt kaikki kauluspaitansa Suomeen. Onneksi kello oli vasta kahdeksan, joten hän ehti kipaista viereiseen ostoskeskukseen vaateostoksille.

Nyt toivoisin, että ainakaan muutamaan viikkoon ei tarvitsisi käyttää aikaa yhtään mihinkään ylimääräiseen. Ensi viikolla saamme nimittäin Bangkokiin vieraaksi meidän rakkaat ystävät Australiasta, joita emme ole nähneet melkein viiteen vuoteen. Ja sen jälkeen pidämme muutaman viikon kesäloman, jonka aikana olisi tarkoitus tehdä joku reissu todennäköisesti joko Thaimaassa tai Indonesiassa.

Follow on Bloglovin

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate