Viime aikoina olen ajatellut…
Flunssaa
Olemme Juhanan kanssa jo kolmatta viikkoa flunssassa. Oireet alkavat jo muuten onneksi helpottaa, mutta yskimme edelleen vuorotellen. En muista, koska olisin viimeksi ollut näin kipeä ja vieläpä näin pitkään. Sairastamisesta on tehnyt vielä ärsyttävämpää se, että elokuu on ollut poikkeuksellisen aurinkoinen – yleensä tähän aikaa vuodesta on tosi pilvistä ja sateista. Turhautumiseni määrä on ollut suunnaton, kun olen katsellut ikkunan takaa kauniita päiviä, upeita auringonlaskuja ja kirkkaita iltoja ja miettinyt, mitä kaikkea muuta olisimme voineet tehdä, kuin maata sohvalla.
Kesälomaa
Meidän piti lähteä heinäkuussa muutaman viikon lomalle Indonesiaan – olimme puhuneet siitä jo viime kesästä asti. Indonesia on ehdottomasti yksi suosikkimaitamme täällä päin ja siellä on lisäksi sopivasti juuri kesällä mahtavat lomailusäät. Haaveilin bungalowista jossain Lombokin tai Floresin hiljaisessa nurkassa ja snorklailureissuista kristallinkirkkaassa vedessä.
Jotenkin sitten kuitenkin kävi niin, että yhtäkkiä kesäloman alkuun oli alle kaksi viikkoa, mutta meidän kesälomasuunnitelmamme olivat edelleen jossain teoreettisella ajatuksen tasolla. Emme olleet varanneet ainuttakaan majoitusta, lentoa tai ylipäätään laittaneet tikkua ristiin koko loman eteen. Ilmeisesti muutto uuteen asuntoon ja pitkä Suomi-reissu keväällä olivat pitäneet meidän ajatukset tiukasti muualla kuin lomasuunnittelussa.
Koska meillä kummallakaan ei nyt ollut energiaa, aikaa tai halua suunnitella lomareissua, päätimme turvautua tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon. Indonesian sijaan lähdimme samaan hotelliin Vietnamin Cua Dai -rannalle, jossa olimme viime kesänä. Nautimme viisi päivää aamupalabuffasta ja cocktaileista uima-altaalla – oikein rehellisestä hotellilomasta siis.
Oli tosi kivaa, mutta kyllä sinne Indonesiaankin pitäisi taas päästä.
Kukkia
Rakastan huonekasveja, mutta toistaiseksi kotonamme on niitä vain kaksi: ystävältä lahjaksi saatu anopinkieli ja heräteostoksena ruokakaupasta mukaan lähtenyt muorinkukka, joka kasvaa kohta ulos jo toisesta sille hankkimastani ruukusta. Haluaisin valtavan peikonlehden, mutta en ole saanut sellaista vielä hankittua.
Huonekasvien lisäksi meillä on yleensä aina kotia piristämässä leikkokukkia. Ne ovat minulle arjen luksusta, josta tulee hyvä mieli. Olen ostanut kukkia pienestä kukkakaupasta joen toiselta puolelta tai katumyyjältä meidän kodin vierestä. Molemmissa valikoima on pieni – ja lisäksi ystäväni valaisi minua, että ne katumyyjän kukat ovat itse asiassa temppelikukkia, eli siis kukkia joita ihmiset vievät temppeleille.
Muutama viikko sitten – juuri ennen sairastumistamme tähän loputtomaan flunssaan – maailmani mullistui, kun löysimme valtavan kukkatorin lyhen automatkan päässä meiltä. Torin nimi on Pak Khlong ja sieltä löytyy aivan kaikkea mahdollista ruusuista hortensioihin ja neilikoihin ja sellaisiin kukkiin, joita en ole ennen nähnytkään. Valtavan kimpun saa muutamalla eurolla. Torin mieletöntä valikoimaa on myös kiva vain kierrellä katselemassa, vaikka ei olisi mitään ostamassakaan.
Kunhan olemme selättäneet tämän taudin, menen tuonne kukkatorille ja ostan itselleni lahjaksi koko asunnon täyteen kukkia.
