Ensimmäinen viikko uudessa vanhassa kotikaupungissa on takana. Mitään kovin jännittävää tässä ei ole ehtinyt tapahtua (lukuunottamatta sitä, kun olin varma, että hotellin hissi meni rikki ja tipumme varmaan kuolemaan), mutta yritän pitää kiinni siitä, että kirjoittaisin tätä blogia säännöllisesti. Näitä ihan tavallisiakin juttuja on kiva jälkeenpäin muistella ja harmittaa, että viimeksi täällä ollessa kirjoittaminen jäi niin vähäiseksi.
Matka-aika 11h 40min
Meidän lento oli lähes täynnä. En odottanut, että nyt kesälomien loputtua ja Thaimaan sadekauden aikana näin moni haluaisi matkustaa Bangkokiin. Ehkä juuri tähän lentokoneeseen osuivat kaikki Thaimaassa työskentelevät, jotka nyt palasivat lomiltaan. Meidän onneksi rivimme kolmas paikka jäi tyhjäksi, joten pystyimme Juhanan kanssa vuorotellen nukkumaan makaamista muistuttavissa asennoissa. Matkustuskokemusta paransivat myös vastamelukuulokkeet, joiden ansiosta edes edessä olevalla rivillä eläimellisesti karjunut lapsi ei hirveästi häirinnyt.
Laskeuduimme siis Bangkokiin yllättävän virkeinä ja hyväntuulisina. Selvitimme tiemme läpi passintarkastuksesta, löysimme matkalaukkumme ja saimme nopeasti taksin (ensimmäiseen tavallisen kokoiseen taksiin kolmen matkalaukun muuttokuormamme ei tosin mahtunut, vaan piti etsiä isompi auto). Matka hotellillekin sujui mukavasti, vaikka osuimme aikalailla pahimpaan ruuhka-aikaan.
Jotain vanhaa ja jotain uutta
Muistan, miltä tuntui ensimmäistä kertaa saapua Bangkokiin. Kun lentokentältä poistui kuumaan ja kosteaan ulkoilmaan, tuntui kuin olisi astunut terraarioon. Ihmisvilinä, ruuhkat, katuruokakojujen hajut – kaikki tuntui niin ihmeelliseltä. Nyt kokemus on kolmesta välivuodesta huolimatta ollut melko arkinen. En osaa päättää, onko se hyvä vai huono asia.
Ensimmäisenä iltana kävelimme syömään sivukadulle, jossa kävimme usein joskus kauan sitten, kun olimme reippaita reppureissailevia nuoria. Mietimme, olisikohan yksi tuttu ravintola vielä paikallaan – ja siellähän se oli. On ollut muutenkin kiva huomata, että moni suosikkiravintola on selvinnyt pandemia-ajan yli.
Pandemiasta täällä muistuttavat vielä maskit, joita monet paikalliset käyttävät ulkonakin, vaikka maskipakko poistui kesäkuussa. Myös käsidesipulloja on ravintoloissa ja kaupoissa tyrkyllä. Me olemme käyttäneet maskeja harkiten, lähinnä metrossa ja kaupoissa.
Perjantai-iltana kävimme syömässä yhdessä ihanassa ranskalaisessa ravintolassa, ja sen jälkeen menimme meidän vakkaribaariin. Sinne palaaminen oli tosi super outoa, sillä baaria ei omista enää meidän ystävät, vaan aivan uusi vieras tyyppi. Aluksi olimmekin ihan orpoina, kun paikalla ei ollut edes ketään puolituttua. Loppujen lopuksi oli kuitenkin ihan kivaa, emmekä mököttäneet koko aikaa vain kahdestaan. Ihan loppuillasta pääsimme vähän tutustumaan uuteen omistajaankin. Illasta jäi ihan hyvä fiilis, mutta tämän paikan parhaat/pahimmat kreisibileajat taitavat olla takanapäin.
Saatoimme mennä suoraan baarista hotellin aamupalalle. En kiellä enkä vahvista.
Hotelliöverit
Meidän hotelli on tosi mukava, mutta odotan innolla, että pääsisimme muuttamaan omaan kotiin. Tässä yhdessä huoneessa pyöriminen kaikkien matkalaukkujen kanssa alkoi kyllästyttää yllättävän nopeasti. Mutta niin, ensin pitäisi tietysti löytää se asunto. Vaihtoehtoja ei ole varsinaisesti vielä satanut syliin (meillä on aika tiukat kriteerit ja ilmeisesti kaikki ovat nyt rajoitusten poistuttua muuttaneet tänne). On meillä sentään yksi näyttö sovittuna, mutta hotellielämää on vääjäämättä luvassa vielä ainakin viikko.
