Syksy on tuonut Bangkokiin mukanaan muutamia upeita ukkosia, pari maansortumaa, opiskeluintoa ja haikeita uutisia.
Tänä vuonna sadekausi oli melko floppi. Syyskuun pitäisi olla vuoden selkeästi sateisin kuukausi, mutta ainakin meidän alueella satoi todella vähän. Tämähän siis vallan ärsytti minua, koska olin jo kynttilät sytytettyinä ja vilttiin käpertyneenä valmiina vastaanottamaan ihanan tunnelmallisia sadepäiviä.
Muutaman kunnon rankkasateen olemme sentään saaneet nyt lokakuun puolella – sekä upeita ukkosia. Maanantaina taivasta halkoivat ihan käsittämättömän hienot salamat, ja niitä saatteli niin kova jyrinä, että meidän 41-kerroksinen kerrostalo tärisi.
Ukkosten lisäksi olemme saaneet ihmetellä maansortumia.
Syyskuun lopulla Bangkokin Dusit-kaupunginosassa kulkevalle Samsen Roadille ilmestyi yhtäkkiä noin 30 metriä leveä ja 50 metriä syvä maansortuma. On jonkinlainen ihme, että kukaan ei kuollut tai loukkaantunut tapauksessa. Esimerkiksi Iltasanomien sivuilta löytyy video, jossa näkyy, miten maa vaan yhtäkkiä lähtee pakenemaan. Sortuman syyksi on esitetty jossain lähellä kulkevaa metrotunnelityömaata.
Muutama päivä myöhemmin Charoen Krung Roadille ilmestyi myös maansortuma, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa.
Että tänä vuonna Bangkokissa maa on jo tärissyt maanjäristyksen takia ja nyt myös sortunut alta. Riittäisikö tämä?
Syksyhän on sitä aikaa, kun ihmiset aloittavat kaiken maailman harrastuksia ja opintoja. Itsekin innostuin taas menemään thaikielen tunneille. Kipinän tähän antoi hiljattain sattunut tilanne apteekissa. Mukava apteekkarisetä yritti puhua minulle thaita, ja siitä noin puolet meni täysin ymmärrykseni ohi – ja nämä olivat sellaisia asioita, jotka minun kyllä jo pitäisi osata. Kun hän kysyi, kuinka kauan olen asunut täällä, valehtelin, että vuoden vähemmän kuin todellisuudessa. Sitten kävelin kotiin ja varasin setin thaitunteja yksityisopettajalta.
Haikeutta syksyyn on tuonut se, että hyvä ystävä ilmoitti muuttavansa pois Bangkokista – ei onneksi ihan vielä, mutta pian. Ilmoitus ei tullut yllätyksenä, ja tiedän, että tämä on hänelle oikea ratkaisu. Omaan maailmaani jää kuitenkin iso aukko. Emme itse asiassa ole tunteneet kovinkaan kauaa – reilusti alle vuoden – mutta meistä tuli aika nopeasti läheisiä. Vaikka Bangkokissa on melko helppo tutustua uusiin ihmisiin ja hyvän päivän tuttuja meidän elämässä riittää, on tuollaisen ystävyyden löytyminen tosi harvinaista. Tulen kaipaamaan ihan valtavasti perjantai-iltoja, kun olemme istuneet meidän suosikkiravintolassa viinilasin äärellä, pauhanneet maailman tilanteesta ja parannelleet sielujamme.
Ps. Blogi sai vähän pakon edessä uuden ilmeen. Tuotantoon siirtämisen yhteydessä täältä hävisi muutamia uudempia juttuja ja kommentteja. Jutut sain pelastettua, mutta kommentit katosivat bittitaivaan tuuliin. Toivottavasti kuitenkin tykkäätte uudistuksesta – nyt täältä ainakin pitäisi helpommin löytää itselleen kiinnostavat kirjoitukset.