Viime aikoina olen ajatellut…
Säätä
Joulu-helmikuu ovat Bangkokissa tyypillisesti sään puolesta parhaat (viileimmät ja vähäsateisimmat) kuukaudet – ja niin on ollut nytkin. Päivät ovat olleet aurinkoisia, lämmintä on ollut noin 30-32 astetta ja usein on käynyt pieni virkistävä tuuli. Iltaisin lämpötila on laskenut jopa 20 asteeseen. Tällaisina aikoina voi kävellä hikoilematta ja viluisimmat saattavat jopa vetää iltaisin pitkähihaisen päälle. Aion nauttia näistä säistä koko sydämestäni, sillä muutaman kuukauden päästä lämpötilat taas nousevat niin, että jatkuvasti on tahmea olo ja istuessakin hikoiluttaa. Voi kun olisi aina tällaista!
Ruokaa
Olemme yrittäneet alkaa tehdä enemmän ruokaa itse. Läheskään joka päivä ei vaan jaksa lähteä ulos syömään ja tuntuu, että olemme kahlanneet läpi koko lähialueen Foodpandan (samanlainen ruoankuljetuspalvelu kuin Wolt/Foodora) tarjonnan. Haastavaa täällä ruoan tekemisestä tekee se, että meille tuttuja raaka-aineita ei ole aina saatavilla tai ne saattavat maksaa ihan älyttömästi. Erityisesti juustojen hinnat pistävät aina vähän itkettämään.
Halvimmalla ruokatarvikkeet saa torilta, josta yritämme ostaa ainakin vihannekset ja jossain määrin myös hedelmät (hedelmiä olemme myös tilanneet jostain hedelmäkaupasta, ovat olleet ihan ok). Maitotuotteet, pastat yms. haemme (kalliista) supermarketista. Koska torilla valikoima vaihtelee päivittäin ja ruokakaupassakaan ei voi olla aina varma, että löytää kaikkea etsimäänsä (tai raaskiiko sitä jotain tuotetta sittenkään ostaa), on kotiruokalista koostunut nyt wokeista ja pastoista – ne pystyy heittämään kasaan melkein mistä vain.
Että etsivä löytää
Thaimaassa alkoholin myynti loppuu kaupoissa yöllä kello 12. Tämän lisäksi on absurdi myyntitauko päivällä 14-17, jota ei ikinä koskaan muista, mutta joka harvemmin kauheasti häiritsee. Mutta mitä tehdään, jos oluet loppuvat harmillisesti puolen yön jälkeen?
Thaimassa on isojen kauppaketjujen lisäksi pikkuruisia perheomisteisia ns. mom-and-pop shoppeja, jotka sijaitsevat usein omistajan asunnon yhteydessä. Nämä pikkukaupat myyvät vähän mitä sattuu: juomia, karkkia, sipsejä, vessapaperia, soijakastiketta ja muita enemmän ja vähemmän välttämättömiä tarvikkeita. Ne ovat myös auki miten sattuu ja usein löyhempiä alkoholin myyntiaikojen kanssa (lue: eivät noudata niitä).
Joten, kun tässä eräänä yönä kello oli jo lyönyt yli puolen yön, mutta halusimme vielä mennä ystävän luo jatkamaan iltaa, lähdimme etsimään tällaista liikettä. Kävelimme pitkin pimeitä kujia ja yritimme kurkkia, olisiko jossain kauppaa muistuttavassa huoneistossa valot päällä. Tilanne alkoi jo olla huolestuttava, kunnes kadulla hengailleet nuoret vinkkasivat, mistä suunnasta kannattaisi vielä käydä katsomassa.
Lopulta löysimme etsimämme. Ovi verkkoaidan takana oli jätetty kutsuvasti raolleen ja sisällä setä vielä katseli televisiosta jalkapalloa. Lähtiessämme hän vielä huikkasi, että hänen makuuhuoneensa on alakerrassa kaupan vieressä – aina saa koputtaa ja herättää.
