Me ei olla tehty tänään mitään. Ja se johtuu ihan siitä, että eilen, keskiviikkona, me päätettiin vähän juhlia – oli kuitenkin pikkulauantai, me oltiin takaisin Bangkokissa ja meidän reissutiimi oli saanut uuden vahvistuksen (ystävämme Anton liittyi tiistaina jengiin). Siispä, koska en ole saanut kuvattua mitään uutta, on hyvä aika palata muistelemaan Chiang Maita ja erityisesti katuruokaa siellä. Olisi muuten tänään maistunut aika moni näistä!
Chiang Main markkinat
Oon pienestä pitäen rakastanut kaikkia toreja ja markkinoita. Niissä on jotenkin niin hauska oma tunnelmansa ja niitä on kiva kierrellä, vaikka ei olisikaan varsinaisesti aikeissa ostaa mitään. Niinpä, kun kirjauduttiin sisään meidän viikonlopun luksushotelliin Chiang Maissa ja respan tyttö ensi töikseen leväytti meidän eteen kartan ja ympyröi sieltä kaikki markkinat lähialueilla, tiesin mitä me tehdään seuraavat kolme iltaa.
Ohjelmassa olisi ensin Warorot-markkinat, jotka on auki päivittäin. Viikonloppuna koluttaisi Saturday Walking Street Market ja Sunday Market. Meillä oli myös missio: kokeilla mahdollisimman paljon katuruokaa.
Bataattipalloja Warorot-markkinoilla
Warorotin ruokatarjonta ei ollut varsinaisesti päätä huimaava. Suurin osa kiskoista myi grillattuja lihoja, erityisesti kaiken maailman nakkeja, joita thaimaalaiset tuntuu eritysesti rakastavan, mutta itse mieluummin jätän syömättä. Illan paras löytö oli pienet friteeratut bataattipallot! Pieni pussi hauskoja pikku naksuja maksoi 10 thb.
Warorotilla oli noin muuten aika hyvät valikoimat vaatteita ja muuta krääsää – esimerkiksi fleece-paitoja ja yksittäispakattuja herkkuja koirille. Ja valtavasti kukkakojuja. Ihmisiä oli perjantaina seitsemän aikaan maltillisesti, vain ruokakujalla oli välillä pikkuisen ahdasta.
Friteerattua juustoa lauantaimarkkinoilla
Lauantaimarkkinoilla oli eksponentiaalisesti enemmän porukkaa kuin Warorotilla. Myös ruokakojuja oli huimasti enemmän – ja voi mitä herkkuja sieltä löytyi! Heti ensimmäiseksi törmättiin friteerattuihin juustopalloihin, joiden täytyy olla yksi parhaista keksinnöistä ikinä.
Juustopallojen jälkeen ruokalistalla oli – tottakai – dumplingeja. Niitä taidettiin syödä ainakin kahdesta eri kojusta.
Sitten olikin aika siirtyä jälkiruokaan, joksi valikoitui ehkä Thaimaan legendaarisin jälkkäri: mangoa tahmariisillä (mango sticy rice). Vähän kun söisi tosi makeaa riisipuuroa täydellisen kypsän mangon kanssa – eli ihan mielettömän hyvää! Kaikki ruoka-annokset kustansivat 40-50 thb/annos.
Lauantaimarkkinoilla oli tosiaan riittämiin asti ihmisiä. Yhdeltä kadunpätkältä juouduttiin puolivälissä tekemään u-käännös, kun ruuhka alkoi olla sitä luokkaa, että siellä ei kerta kaikkiaan enää viihtynyt.
Yksi jäi puuttumaan
Kahdet markkinat takana ja yhdet piti vielä valloittaa. Sunnuntai-iltana käveltiin vanhan kaupungin portille, suuntana sunnuntaimarkkinat. Jo siinä portilla alkoi vähän epäilyttää koko homma – oli varsin selvää, että jos lauantaimarkkinoilla oli välillä vähän ahdasta, olisi tuolla koko ajan todella ahdasta. Käveltiin portista sisään, ja edessä aukeava markkinakatu oli niin piukassa ihmisiä, että en keksinyt yhtään hyvää syytä tunkea mukaan. Käännyttiin pois ja mentiin kaljalle.
Katuruokaa kaikkialla
Katuruokaa löytyy toki muualtakin, kuin markkinoilta. Esimerkiksi ostoskeskusten läheisyyteen nousee usein iltaisin ruokakojuja. Käytiin yhtenä iltana shoppaamassa Juhanalle housut Kad Suan Kaew -ostoskeskuksesta, ja saatiin ostostelut sopivasti pakettiin juuri niihin aikoihin, kun keskuksen edustalla alkoi tuoksua lupaavasti ruoalta. Kaupoissa kiertelyn ryydyttämiä kehojamme ravittiin hedelmillä ja ah niin herkullisilla uppopaistetuilla – kuinkas muuten – tofupaloilla.
Näiden katuruokakokemusten jälkeen mielessäni pyörii oikeastaan enää yksi kysymys: miksi kaikki uppopaistettu on niin hyvää, ja miksi kaikki hyvä on uppopaistettua?
