Uskokaa tai älkää, mutta me ollaan oltu muuallakin kuin Bangkokissa. Stop the press.

Toukokuun lopussa suhautettiin puolentoista viikon visiitille Indonesiaan. Vielä helmikuussa me ajateltiin, että palattaisi kesällä sinne kokonaiseksi kuukaudeksi, mutta suunnitelmat ja aikataulut ja kaikki ehti muuttua tässä välissä. Koska aikaa oli vähän ja haluttiin tähän väliin nauttia helppo rantaloma, valikoitui kohteiksi Gili Air sekä Amed-niminen paikka Balilla.

Helppoa oli, aurinkoa oli. Ja oli paljon muitakin turisteja, meksikolaisia ravintoloita, kiviuunipizzoja, viiniä, juustoa, ja oikeastaan kaikkea, mitä me ei olla Indonesiassa totuttu näkemään.

Ensimmäinen pysäkki: Seminyak

Me laskeuduttiin Balille puolen päivän aikaan. Oltiin alunperin ajateltu, että jatkettaisi heti samana päivänä Gili Airille. Veneaikatauluja tutkittuamme jouduttiin kuitenkin toteamaan, että se saattaa olla vähän turhan kunnianhimoinen tavoite. Pienikin lennon myöhästyminen tai muu viivästys olisi helposti maksanut meille etukäteen ostetut veneliput – jotka muuten olivat ihan helkkarin kalliit. Siksipä päätettiin viettää yksi yö Seminyakissa ja jatkaa matkaa aamulla.

Balin lentokentällä on ainakin mun mielikuvissa ollut huono maine todella ruuhkaisena ja ikävänä kenttänä. Mutta meidän saapuessa se oli lähes tyhjä. Passintarkastukseen jonotettiin ehkä kymmenen minuuttia. Taksihommat oli hyvin organisoitu; ehkä jostain kentän ulkopuolelta olisi saanut kyydin halvemmalla, mutta me oltiin herätty aamulla kolmelta eikä syöty juuri mitään, joten jaksaminen loppui tasan lentokentän taksitiskille. Meidän kuski oli kiva ja tiesi mihin oli menossa. Kauhean helposti sujui koko homma.

Seminyakissa tsekattiin sisään meidän erittäin kivaan ja siistiin huoneeseen Nadialit-homestayhin ja kierreltiin vähän kaupungilla. Turisteja ja sählääjiä riitti, en olisi viihtynyt päivää kauempaa. Ranta oli kyllä ihan kiva, siitä pisteitä. Mutta silti… Viikko tuollaisessa paikassa ja olisin enemmän stressaantunut kuin lomalle lähtiessä. Illalliseksi syötiin erittäin hyvää pizzaa, ja sen jälkeen kello olikin jo kahdeksan, ja nuupahtaneiden reissaajien hyvä aika painua nukkumaan.

Venematka Gili Airille

Aamulla herättiin aikaisin aamupalalle ja odottelemaan meidän kyytiä satamaan (kuului venelipun hintaan). Olin ihan varma, että meidät noutaisi auto, johon on tuupattu tuplasti niin paljon ihmisiä kuin sinne oikeasti mahtuisi. Ja että vene olisi ylilastattu epäsiisti koppero, jossa laskisin minuutteja siihen, koska ollaan perillä.

Jokainen Aasiassa reppureissannut ymmärtää, miksi nämä ennakkoluulot.

Mutta. Autokyyti nouti meidät aamulla ajallaan. Autossa oli kuskin lisäksi viisi paikkaa, ja meitä matkustajia oli tasan viisi. Satamassa meitä odotti hyvin organisoitu lippujen ja matkatavaroiden selvitys. Kun kello läheni lähtöaikaa, kävi yksi henkilökunnasta jokaisen seurueen luona pahoittelemassa, että vene lähtee seitsemän minuuttia myöhässä. SEITSEMÄN MINUUTTIA.

Jokainen Aasiassa reppureissannut ymmärtää, miksi tämä ilmoitus sai mut repeämään nauruun.

Koko kuvio oli tähän asti mennyt aivan käsittämättömän sujuvasti ja aikataulussa. Ja kun sitten SEITSEMÄN MINUUTIN VIIVÄSTYKSEN jälkeen päästiin veneeseen, olin lopullisesti vaikuttunut. Hieno iso siisti vene, johon pääsi kannelle pehmustetuille paikoille istumaan. Henkilökunta tarjoili vettä ja karkkeja. Aurinko paistoi, meri oli kesy. Toivoin ettei oltaisi ihan vielä perillä.

Venefirman nimi on Gili Getaway. 5/5. Suosittelen.

Minkäslainen paikka on tämä Gili Air

Gili Airin venesatamassa oli vilkasta. Aika paljon turisteja, mietin. Me käveltiin reilu vartin matka meidän majoitukseen nimeltä Ananda B&B. Kapeilla poluilla sai jatkuvasti väistellä ponivaljakoita. Pöly teki mun mustista tennareista hetkessä harmaat.

Meidän bungalowi Anandassa oli ihana. Aivan ihana. Tykkäsin muutenkin välittömästi paikasta: se oli kivasti syrjässä kaikesta hälinästä, piha oli täynnä vihreyttä ja kukkia, ja paikkaa pyörittänyt nuori poika oli todella symppis. Tiesin heti, että viihtyisin.

Päivät Airilla sujui auringosta ja merestä nauttien. Muutaman kerran käytiin rannassa snorklaamassa. Vaikka koralli oli pääosin kuollutta, riitti meressä silti nähtävää: paljon erilaisia kaloja – ja mikä parasta – kilpikonnia! Kerran käytiin rannan joogakoulussa. Saatiin Juhanan kanssa yksityistunti, kun muita innokkaita ei ilmaantunut paikalle.

Toisena iltana tajuttiin, että saaren toinen pääty oli paljon rauhallisempi, kuin se, joka oli lähellä venesatamaa. Löydettiin sieltä aivan mainio meksikolainen ravintola, jossa kelpasi katsella auringonlaskua ja siemailla margaritoja.

Illallisvaihtoehtoja Airilla riitti joka lähtöön, kuten kunnon turistirannalla kuuluu. Meidän suosikki oli grillibuffa, johon kuului grillattuja mereneläviä oman valinnan mukaan, perunoita tai riisiä ja salaattipöytä. Illallinen syötiin luonnollisesti hiekkarannalle katetuissa pöydissä. Jos joku olisi mut taikonut siihen rannalle ruokapöydän ääreen ja käskenyt arvaamaan, missä maassa olen, en olisi sanonut ainakaan Indonesia.

Rantaloman loppu

Neljä päivää Gili Airilla vierähti kovin nopeasti, mutta samalla tuntui siltä, että saari oli kyllä tullut nähtyä. Ehkä vielä muutaman päivän olisi voinut rannalla polskia, mutta ei sen pidempään. Ihan kiva paikka, rento meininki, hyvää ruokaa, kaunis meri. Hyvä paikka maata auringossa ja rentoutua. Ei paras paikka, jos haluaa tutustua Indonesialaiseen kulttuuriin.

Menisinkö uudestaan? Tuskin. Indonesiassa on niin paljon kiinnostavia paikkoja, että en usko meidän palaavan Gili Airille. Mutta helppoa ja kivaa rantalomaa etsivälle voin suositella.

Gili Airilta meidän matka jatkui takaisin Balille, Amediin. Siellä meitä odotti melkoinen loma-asunto, jollaisessa en ollut koskaan ennen ollut. Siitäpä lisää seuraavassa jaksossa!