Suuri suru ja yksi pyöräretki

Viime aikoina olen ajatellut…

Ilmanlaatua

Huono ilmanlaatu on ikuinen huolen ja valituksen aihe Bangkokissa – erityisesti näinä sateettomina talvikuukausina. Tänään tätä kirjoittaessani ilmanlaatuindeksi (AQI) on Helsingissä 50 (kohtalainen) ja Bangkokissa 150 (epäterveellinen).

Olen toki ollut aina täällä asuessa ilmanlaatuongelmasta tietoinen, mutta en ole kokenut sen fyysisesti vaikuttavan itseeni mitenkään. Tänä talvena jokin on kuitenkin muuttunut. Olen todella alkanut tuntea nenässä ja kurkussa, jos olen liikkunut paljon ulkona sellaisina päivinä, kun ilmanlaatu on ollut tosi huono. Tämä on vähän huolestuttava havainto.

Olemme myös havahtuneet siihen, että sisälläkin ilmanlaatu voi olla aika heikko (ylläri). Tilasimme ilmanpuhdistimen, joka toivottavasti auttaa tilannetta.

Ulkoilua

Me emme harrasta Bangkokissa juuri lainkaan ulkoliikuntaa. Lenkkeily huonoilla teillä pakokaasujen keskellä (ja muutenkin huonossa ilmanlaadussa) ei tunnu kovin terveelliseltä tai miellyttävältä ajatukselta. Niitä muutamia puistoja, joihin on meiltä kohtuullinen matka, ei puolestaan jaksa kovin usein kiertää. Niinpä olikin aivan ihanan virkistävä kokemus, kun kävimme viikko sitten pyöräilemässä Bang Krachaossa.

Bang Krachao on Chao Phraya -joen kyljessä sijaitseva keinotekoinen saari. Iso osa saaresta on mangrovemetsää ja viljelymaata, loput pientaloalueita – sinne ei saa rakentaa korkeita taloja. Olemme olleet Bang Krachaossa kerran aiemminkin, mutta tuolloin visiittimme syy olivat teknobileet, emmekä nähneet saarta juhlapaikan ulkopuolella. Tällä kertaa tutustuimme siihen laajemmin. 

Vaihteettoman pyörän polkeminen tarjosi haastetta pienemmissäkin mäissä

Pyöräilimme ainakin kymmenen kilometriä ympäriinsä, välillä pysähtyen puistoon, lintujenbongaustornille ja torille. Nautimme luonnosta, raikkaammasta ilmasta ja liikenteenmelun poissaolosta. Ihanaa ja jopa vähän uskomatonta, että tuollainen keidas on saatu säilytettyä niinkin lähellä Bangkokin keskustaa.

Oli muuten yllättävän huteraa menoa, kun hyppäsin pyörän päälle ensimmäisen kerran varmaan melkein kymmeneen vuoteen.

Surua

Meidän kaveripiiristä kuoli täysin yllättäen nuori ihminen. Hautajaismenot alkoivat heti, kuten täällä usein on tapana, ja jatkuivat neljä päivää. Meille kavereille suruviesti ehti lauantaina ja sunnuntaina osallistuimme hautajaisiin. Tilaisuus oli kaunis: munkit lauloivat rukouslauluja ja saimme käydä arkulla sanomassa hyvästit.

Kaikki tapahtui niin nopeasti, hautajaiset mukaan lukien, että tuntuu, että asian käsittely jäi ainakin omalla kohdalla vielä kesken.

2 kommentit

  1. Me on käytetty tän firman https://www.style-wize.com/
    kestomaskeja, joissa vaihdettavat suodattimet. En edes lähtis ulos ilman maskia sillon, kun saasteet on pahimmillaan. Noi kangasmaskit on mukavia ja venttiilisysteemi tekee hengittämisestä helpompaa kuin jollain N95 maskilla.
    Samoin kotona meillä on ollu ilmastointilaiteessa Suomesta tuotu suodatinkangas ja aina, kun ilmansaastemittari alkaa näyttää pahoja lukuja, niin kaikki lävet kiinni ja puhallus päälle. Noi ilmansaasteet kannattaa ottaa ihan vakavasti, kun Bangkokissa on pidempään ku vaan lomareissulla.

    • Tintti Vastaa

      Kiitos paljon vinkistä, noi maskit näyttää tosi hyviltä! Ehdottomasti madaltais kynnystä käyttää, jos se on mukava. Ja olet ihan oikeassa tuosta, että saasteet kannattaa ottaa vakavasti – en tiedä miten tämä on lipsahtanut mielestä näinkin pitkän aikaa. Tai siis kyllähän se mielessä on ollut, mutta käytännön teot puuttuneet.

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate