Wonderfruit on meidän yhden käyntikerran perusteella (2023) parhaiten järjestetty festivaali, jossa olen ollut. Kaikki festivaalialueella toimi todella hyvin alusta loppuun. Mutta, kuten kaikissa isoissa tapahtumissa, on myös tällä festivaalilla omat jipponsa, jotka kannattaa ottaa huomioon. Kokosin alle listaan sekä omia huomioitamme että kokeneiden festarikavereidemme meille jakamia viisauksia. Jos olet lähdössä seuraaville Wonderfruit-festivaaleille, lukaise lista läpi ja varmista sujuva festarikokemus!
Majoitus
Me majoituimme isolla porukalla festariviikonlopuksi vuokratussa talossa, alle puolen tunnin matkan päässä festivaalialueelta. Tämän ainoan oman kokemuksen perusteella – ja sen mitä kavereilta kuulimme – sanoisin, että tämä oli paras mahdollinen majoitusmuoto (huom. kokemamme majoitusdraaman jälkeen tosin tuplatsekkaisin, että taloa ei ole esim tuplabuukattu). Meillä oli super kivat yhteiset tilat (mm. uima-allas ja keittiö), joissa saimme hengailla omassa rauhassa ennen ja jälkeen festaroinnin, sekä omat makuuhuoneet omilla kylppäreillä.
Muista asumisvaihtoehdoista meillä ei tosiaan ole kokemusta, mutta luotettavilta lähteiltä olemme kuulleet seuraavaa:
Tavallinen telttailualue (General Camping), jonne viet oman teltan
Teltta on sietämätön pätsi heti auringonnousun jälkeen, eli nukkuminen tapahtuu yöllä, jos lainkaan. En rehellisesti ymmärrä, kuka näissä pystyy majoittumaan (ilmeisesti aika moni, sillä telttailualue näytti olevan loppuun myyty). Paikka telttailualueelta maksaa 1000 thb koko viikonlopulta, eli onhan tämä tietysti heittämällä halvin vaihtoehto.
Glamping-alue (Boutique Tent), jossa on hienot, isot ja ilmastoidut teltat
Kiinnostava vaihtoehto, mutta aiempina vuosina ilmastointi ei ole toiminut riittävän hyvin, joten tilanne on lähennellyt samaa, kuin tavallisessa teltassa (jos jollain on kokemusta vuodelta 2023, kuulisimme mielenkiinnolla). Telttaan mahtuu neljä ihmistä ja se maksaa 49000 thb eli noin 1290e koko viikonlopulta.
Glamping-telttojen lisäksi oli vielä glamping-matkailuautoalue, jossa voi siis majoittua alueella valmiina olevissa, kivasti sisustetuissa matkailuautoissa. Tästä emme ole kuulleet keneltäkään kokemuksia.
Wonderfruit-festivaalin partnerihotellit ja tavalliset hotellit
Hotelleissa on tietysti kaikki mukavuudet ja jos oman talon vuokraaminen ei ole mahdollista, valitsisin varmaan tämän vaihtoehdon. Hieman saattaa kuulemma tuntua oudolta pamahtaa aamupalabuffaan turistiperheiden sekaan pitkän festariyön jälkeen.
Partnerihotelleista on bussikuljetus festivaalialueelle ja takaisin, joka tekee liikkumisesta helpompaa – muuta kummempaa niissä ei ole.
Kuljetukset
Mikäli ei majoitu telttailualueilla, jotka ovat aivan festivaalialueen kyljessä, joutuu itselleen keksimään jonkun kuljetusmuodon majoituksen ja festarin välille. Tämä saattaa helposti olla koko festarin tuskaisin rasti.
Taksi
Taksit ovat Wonderfruitin aikana tunnetusti pyytäneet aivan päättömiä hintoja – ja niin ne tekivät tänäkin vuonna. Kaveriltamme esimerkiksi yritettiin pyytää 700 thb (yli 18e) seitsemän kilometrin matkasta. Wonderfruit on yrittänyt saada jotain tolkkua taksikaaokseen, joka on ilmeisesti edellisinä vuosina ollut tätäkin pahempi, mutta vielä on vähän tekemistä.
Grab-autoja ei festarialueelta pois päin kuulemma juurikaan ole ollut saatavilla, mutta sen sijaan Bolt toimi ainakin tänä vuonna ja hinnat olivat normaalit.
Bussikuljetus
Wonderfruitin partnerihotellien ja festivaalialueen välillä menee bussikuljetuksia, jotka maksavat (ts. maksoivat 2023) 300 thb per matka. Paikka bussissa pitää varata etukäteen ja lähtöaikaa voi muuttaa kerran, jos onkin niin kivaa, ettei vielä malttaisi mennä nukkumaan. Busseissa on tosin tietysti rajattu määrä paikkoja, eli siitä tuntia myöhemmästä bussista ei välttämättä löydykään enää paikkaa.
Oma auto ja kuljettaja
Me hyödyimme kuljetusasiassakin siitä, että meitä oli iso porukka (17). Pystyimme vuokraamaan oman pakun ja kuskin käyttöömme koko festarin ajaksi. Tämä oli todella ihanan toimiva ratkaisu – ja yllättävän taloudellinen. Kyselisin rohkeasti autofirmoista hintaa vastaavalle palvelulle, vaikka teitä olisi puolet pienempikin määrä.
Festarialueelle pääsy
Wonderfruit on 24h festivaali, eli festivaalialueella saa hengata periaatteessa vaikka koko viikonlopun. Alueen sisäänpääsyportit eivät kuitenkaan ole auki koko aikaa – ainakin 2023 sisään ei enää päässyt puolen yön jälkeen. Tämä kannattaa todellakin pitää mielessä ja varautua siihen, että viimeiset kilometrit ja metrit ennen sisäänpääsyä saattavat ottaa yllättävän kauan aikaa.
Festivaalialueen eteen, autojen “drop-off” pisteelle, tuova tie on ajoittain todella ruuhkainen ja saattaa lisätä matka-aikaa jopa puoli tuntia (jos ei halua seisoa autojonossa, voi tien alussa vaihtaa mopotaksiin). Turvatarkastusjonot olivat myös välillä tosi hitaita – sunnuntaina puolet meidän porukasta seisoi todella huolellisen tarkastajan jonossa pienen ikuisuuden.
Tavaroiden säilytys
Festarialueella oli maksullisia lokeroita, joihin voi halutessaan jättää ylimääräiset tavaransa säilöön. Me emme niitä käyttäneet, muutamat kaverit kyllä. Jos sää olisi ollut vuodenaikaan nähden normaalimpi, olisi aamun tunteina voinut tarvita jopa pitkähihaista, ja se olisi ehdottomasti ollut kivan laittaa lokeroon illan ajaksi. Vuoden 2023 Wonderfruit-viikonloppu oli kuitenkin aivan tolkuttoman kuuman ja hikinen ihan ympäri vuorokauden – ei ollut tarvetta lisävaatteille.
Maksaminen
Woderfruitissa kaikki maksut hoidetaan festarirannekkeessa olevalla RFID-läpyskällä. Siihen voi ladata rahaa käteisellä, luottokortilla tai QR-koodilla Top Up -pisteissä, joita oli festarialueella varsin kivasti. Tykkäsin tästä systeemistä tosi paljon, sillä se tarkoitti sitä, että minun ei tarvinnut tunkea pieneen vyölaukkuuni lompakkoa mukaan.
Top Up -pisteet olivat oikeastaan ainoita paikkoja (festivaalialueen sisällä), joissa jouduimme välillä jonottamaan pidempään. Kannattaa siis laittaa rannekkeeseen kerralla vähän enemmän rahaa – ylimääräiset saa festarin päätteeksi kyllä takaisin, kunhan muistaa käydä lunastamassa. Äläkä hävitä ranneketta!
Nesteytys
Wonderfruit pyrkii olemaan mahdollisimman luontoystävällinen ja vähäroskainen tapahtuma ja tämä tarkoittaa mm. sitä, että kertakäyttömukeja ei siellä käytetä. Osallistujia kehotetaan tuomaan mukana oma, ei-kertakäyttöinen, muki tai juomapullo, johon sitten voi ostaa baaritiskeiltä juomia. Toisin sanoen: ei omaa mukia = ei juomaa.
Me ostettiin China Townin Sampeng-markkinoilta festaria varten kannelliset termosmukit (600ml) ja ne olivat ihan täydelliset: kansi ja hyvä kahva varmistivat juomien mukavan kuljettamisen ympäri aluetta ja mukit pitivät juomat kylminä ikuisesti. Lisäksi ostimme isot klipsut, joilla mukit sai halutessaan kiinni laukkuun tai housuihin.
Festarialueella myydään myös Wonderfruitin omia mukeja, mutta ne ovat aika kalliita eikä niissä tänä vuonna ollut lainkaan kantta.
Vettä festarialueella saa ilmaiseksi vesipisteistä, joita oli ilahduttavan paljon.
Ruoka
Festarialueelta löytyi ihan mukava valikoima ruokaa aina thaimaalaisesta hodareihin. Ruokailua ei välttämättä kannata jättää aivan pikkutunneille asti, sillä monet kojut myivät ainakin suosituimmat annokset loppuun jo ennen puolta yötä.
Ruokien hinnat lähtivät noin sadasta bahtista ylöspäin. Itse olin yhden smoothiekojun vakkariasiakas ja suosikkismoothieni (banaani-pähkinä) oli aika kallis, yli 200 thb. Juomapuolelta perus Gin and Tonic maksoi 300 thb, olut muutaman satasen.
Missä te ootte?
Festareilla on tyypillistä, että hukkaat kaverisi noin seitsemän kertaa illassa. Vaikka sanoisinkin, että Wonderfruitista oli helpompi löytää ihmisiä kuin vaikka Flow’sta (ihmiset eivät pääasiassa ole pakkaantuneet samanlaiseksi massaksi vaan ovat enemmän hajallaan), oli se välillä silti haastavaa. Erityisesti suosituimpien lavojen edestä oman porukan löytäminen voi olla melkein mahdoton tehtävä.
Paitsi ettei ole, jos teillä on oma huomiolippu!
Ihmiset olivat selvästi tunnistaneet ongelman ja keksineet mitä mielikuvituksellisempia “lippuja”, joita ilmassa heiluttamalla saatiin omat kaverit kokoon. Oli pitkään keppiin sidottuja pehmoeläimiä, nukkeja, ilmapalloja ja valoja – meillä oli kepin päässä valoilla koristeltu pehmodinosaurus. Suosikkini oli ehkä pieni valkoinen päivänvarjo, jonka jokaiseen nurkkaan oli sidottu röyhelöistä narua, joka sai sen näyttämään valtavalta meduusalta.
Hieman kyllä nauratti kun mietin, että Suomessa ei tulisi kysymykseenkään, että yhtään mihinkään pääsisi sisään kaksimetrisen paksun kepin kanssa. Kaikkein vähiten festareille.
Huomiolippujen lisäksi monet olivat laittaneet koristevaloja omaan asuunsa tai vaikka hiuksiin – erottuu sitä ihmisten seasta niinkin. Ylipäätään Wonderfruit on vähän sellainen aikuisten karnevaali, jossa voi kerrankin toteuttaa kaikki villeimmät asuhaaveet!
