Heräsin tänä aamuna aivan tolkuttoman väsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen. Stressaan välillä aivan liikaa ja aivan kaikesta, ja se sitten vie yöunet. Melatoniini auttaa näissä tilanteissa usein vähän, mutta se oli harmillisesti päässyt loppumaan.
Päätin lähteä hetkeksi heräilemään ja keräämään energiaa uima-altaalle.
Nuutunut mieleni alkoi kirkastua heti, kun astuin ulos ovista. Oli vielä sen verran aikaista, että koko isolla uima-allasalueella ei ollut muita. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja pieni lisko kipitti jalkojeni edestä aurinkotuolin alle. Katselin sinistä taivasta ja palmuja, ja suorastaan kuulin kun stressitasoni alkoivat laskea. Ajattelin, miten hirmu onnekkaita olemme, kun saamme asua täällä.
Vähäisen unen aiheuttamaa väsymystä ei toki mikään määrä aurinkoa täysin pelasta. Univelkaa on totta puhuen kertynyt jo viime viikosta asti, kun jouduin olemaan kokonaiset viisi (!) päivää yksin kotona. Juhana lähti työmatkalle Suomeen ja minä jäin Bangkokiin ihmettelemään, pärjäänkö kaikkien näiden tiiviisti yhdessä vietettyjen vuosien jälkeen vielä itsekseni. No, ihan hyvin pärjäsin muuten, mutta en nukkunut kovin hyvin.
Ihan viittä päivää en itse asiassa ollut yksin, vaan keskiviikkona sain hyvän ystävän meille yökylään. Teimme ruokaa, joimme viiniä ja katsoimme hömppäleffoja. Kävimme myös ystävän tutun omistamassa kampaamossa, joka on lähellä meidän kotia. Olin jo pitkään haaveillut, että löytäisin kivan paikan, jossa voisin käydä välillä laittamassa hiukset – ja nyt sen löysin! Hiusten pesu, kuivaus ja ranskalaiset letit maksoivat 300 thb eli n. 7,60 e.
Myös meidän herttainen siivooja ilmoitti, että hän voi kyllä tulla pitämään minulle seuraa, jos minua pelottaa olla yksin. Tähän tarjoukseen en sitten tarttunut.
Siivoojasta puheen ollen, aiheutimme hänelle tällä viikolla melkoisen paniikin ihan omaa huolimattomuuttamme.
Meidän talon isännöintitoimisto lähettää kaikenlaisia taloyhtiön tiedotteita sellaisen applikaation kautta. Välillä ilmoituksia lähetetään monta kerralla, jolloin käy helposti niin, että huomaan ja luen vain sen viimeiseksi tulleen. Maanantaina isännöintitoimistolla oli sitten ollut paljon asiaa ja tiedotteita tuli samaan aikaan kolme. Näistä ensimmäiseksi lähetetyssä oli ilmoitettu, että keskiviikkona aamupäivällä talossa testataan palohälyttimiä. Kyseessä ei siis ollut varsinainen paloharjoitus, vaan ihan vaan se, että hälyttimet piippaavat tietyllä aikavälillä ja hissit ovat sen aikaa poissa käytöstä. Tämä ilmoitus meni minulta aivan täysin ohi.
Keskiviikko on yleensä se päivä, kun meidän siivooja tulee meille ja loihtii meidän kodista kolmessa tunnissa puhtaan ja kiiltävän. Me lähdemme yleensä tuoksi ajaksi jonnekin pois jaloista. Ja näin tapahtui myös tällä viikolla.
Palohälyttimet olivat sitten pamahtaneet soimaan juuri silloin, kun siivooja oli meillä yksin. Hän oli tietysti säikähtänyt ja lähtenyt kipittämään hätäuloskäynnin portaita alas. Onneksi matkalla oli aika pian tullut vastaan joku talon henkilökunnasta, joka oli kertonut, että tämän on vain testi, eikä missään ei pala. Ilman tätä kohtaamista siivoojamme olisi varmaan juossut kaikki 40 kerrosta alas.
Maksoimme siivooja-raukalle tuntuvasti extraa tästä koettelemuksesta.
Ps. Olen kirjoittamassa pientä opasta vuokra-asunnon etsimisestä Bangkokissa. Jos asian tiimoilta tulee mieleen kysymyksiä, otan niitä mielelläni vastaan vaikka alle kommentteihin tai sähköpostiin aikakaukana@gmail.com
