Viime aikoina olen ajatellut…
Torakoiden torjumista
Kuinkahan monta kertaa olen tässä blogissa kirjoittanut torakoista? Vähän melkein hävettää tunnustaa, miten paljon niitä kammoan ja miten paljon aikaa olen tuhlannut niiden ajattelemiseen.
Kun muutimme hiljattain uuteen asuntoon (vähän vanhempaan kerrostaloon), aloitin heti ennaltaehkäisevät toimet torakoita vastaan. Tilasin Lazadasta (täällä suosittu iso verkkokauppa) kaikki mahdolliset tuotteet, joista voin kuvitella olevan apua:
- Bayerin torakkamyrkkyä, jonka nimeen kaikki täällä tuntuvat vannovan
- Lattiakaivoihin upotettavat metalliverkosta tehdyt putkilot, jotka paitsi estävät putkistosta mönkivien ötököiden pääsyn ylös, myös keräävät hiukset ja muun roskan estäen putkien tukkeutumisen. Win-win!
- Muoviset suojat, jotka voi laittaa lattiakaivojen päälle yöksi
- Etuoven alle laitettavan lisäpalan, joka estää ötököiden pääsyn asuntoon rappukäytävästä (täällä on ovien alla usein ainakin muutaman millin rako)
Lisäksi varasin meidän asunnolle heti ajan taloyhtiössä kerran kuussa tarjolla olevaan tuholaismyrkytykseen. Ja tietysti se ihan ensimmäinen perusasia on pitää koti tosi siistinä ja viedä roskat joka ilta, jotta asunnossa on mahdollisimman vähän mitään ötököitä houkuttelevaa.
Toistaiseksi torakoita ei ole näkynyt, mutta olen valmis lisätoimenpiteisiin, jos niitä jostain alkaa ilmestyä.
Kavereita
Koen, että Bangkokissa on helpompi tutustua uusiin ihmisiin kuin Suomessa. Tosin tämä pätee vähän enemmän ulkomaalaisiin kuin paikallisiin. Meillä muualta tänne muuttaneilla on yleensä yhteisiä kokemuksia, ongelmia ja iloja, joista minunkin kaltaiseni onneton smal talkin puhuja saa keksittyä aiheita ainakin muutamaksi illaksi. Lisäksi harvalla ulkomaalaisella on täällä laajaa kaveriverkostoa, joten motivaatio uusien suhteiden luomiseen on korkeampi, kuin se ehkä kotimaassa olisi.
Se, että ihmisiin on täällä helpompi tutustua, ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikista tulisi “oikeita” kavereita. Ei todellakaan tule – eikä se haittaa yhtään. Olen ihan äärimmäisen onnellinen hyvistä ystävistäni sekä täällä että Suomessa, enkä oikeastaan edes odota, että sellaisia tulisi kauheasti lisää. Sen sijaan olen jotenkin oppinut enemmän arvostamaan ns. hyvän päivän ”kevyitä” kaverisuhteita, joita ei ylläpidetä juuri mitenkään muuten, kuin sattumalta tapaamalla molempien vakkaribaarissa tai jossain satunnaisissa bileissä. Nekin suhteet voivat olla omalla tavallaan arvokkaita ja tuottaa iloa – ja saattavathan ne joskus harvoin syventyä ihan oikeaksi ystävyydeksikin.
Kaveri/tuttavapiiriä on täällä Suomeen verrattuna ehkä helpompi kasvattaa, mutta toisaalta sitä sitten verottaa se, että ihmisiä muuttaa täältä aika tasaisesti pois. Bangkok on loppujen lopuksi aika harvalle (ulkomaalaiselle) loppuelämän paikka ja suurin osa lähtee jossain vaiheessa. Tämän puolentoista vuoden aikana – jonka olemme täällä nyt asuneet – on kaveripiiristämme muuttanut pois muutamia ihmisiä, joista olemme tosi paljon pitäneet. Viimeksi vietimme yksiä läksäreitä pari viikkoa sitten. Se aina vähän harmittaa.
Tryffeliä
En tiedä miksi, mutta Bangkokin ravintoloilla on nyt ehkä vuoden verran ollut joku täysin käsistä lähtenyt obsessio tryffeliin. Sitä laitetaan pizzaan, pastaan, leipiin, perunamuussiin, hampurilaisiin (esim. Mäkkäri) ja siis kaikkeen mahdolliseen. Suurin osa näistä tryffeliin ihastuneista ravintoloista ei edes ole mitään hienoja paikkoja, jotka käyttäisivät oikeaa tryffeliä, vaan ruokiin tungetaan jotain halpaa tryffeliesanssia tms. – ja siltä se myös maistuu.
Esittäisin nyt sellaisen toiveen, että tämä täysin tarpeeton tryffelivillitys unohdettaisi ja siirryttäisi elämässä eteenpäin.
