Muistan kuulleeni Wonderfruit-festivaalista ensimmäisen kerran joskus 2018, kun asuimme edellisen kerran Bangkokissa. Se oli tuttujen puheissa aina “se” festari, johon Thaimaassa ehdottomasti kannattaa mennä. Nyt, vain viisi vuotta myöhemmin, pääsin sinne vihdoin – siitäkin huolimatta, että universumi yritti heittää parhaansa mukaan kapuloita rattaisiin.
Mikä Wonderfruit
Wonderfruit on nelipäiväinen musiikin, taiteen ja kulttuurin juhla, joka järjestetään vuosittain joulukuussa Thaimaassa, Pattayan lähellä. Wonderfruitin ilmeeseen kuuluvat upeat ja erikoiset lavat ja festarialuetta koristavat rakennelmat. Tyylissä on vähän sellaista Burning Man -tyyppistä henkeä, vaikka toki paljon paljon pienemmässä mittakaavassa.
Wonderfruitin musiikkikattaus on pääasiassa DJ-keikkoja eli tälle festarille tullaan hyvin pitkälti tanssimaan. Musiikin lisäksi on tarjolla kaikkea mahdollista joogasta meditaatioon ja jääkylpyihin ja kaakaoseremonioista teensekoituskursseihin.
Me keskityimme tällä kertaa tanssimiseen.
Viikon karanteeni
Meidän lähtö Wonderftuitiin oli koko syksyn vähän vaakalaudalla, monestakin syystä. Pari viikkoa ennen festaria asiat kuitenkin loksahtelivat paikoilleen ja lähtö varmistui. Aloin odottaa sitä valtavalla innolla – olinhan halunnut päästä tälle festarille jo vuosia.
Sitten, sunnuntaina, alle viikko ennen festareille lähtöä, heräsin siihen, että kurkkuni oli kipeä.
Mahtavaa.
Laskeskelin, että minä ehtisin todennäköisesti juuri ja juuri parantua ennen perjantaita. Mutta, jos Juhana saisi tartunnan minulta ja sairastuisi muutaman päivän minun jälkeeni, olisi hän kipeänä koko festarin ajan.
Päätimme tehdä kaikkemme, jotta olisimme molemmat terveinä seuraavana viikonloppuna. Heti ensimmäiseksi eristäydyimme toisistamme, niin hyvin kuin se nyt yhden makuuhuoneen asunnossa oli mahdollista: Juhana muutti olohuoneeseen ja minä makuuhuoneeseen. Lisäksi tuuletimme asuntoa, käytimme tarvittaessa maskeja ja söimme vitamiineja kaikissa muodoissa.
Oli yksi elämäni tylsimmistä viikoista, mutta se palkittiin. Olimme molemmat perjantaina lähtökunnossa.
Majoitusdraama
Lähdimme Wonderfruitiin isolla, lähes parinkymmenen hengen porukalla, josta monet olivat käyneet siellä jo useita kertoja. Kaverimme olivat ehtineet vuosien varrella koluta läpi lähes kaikki erilaiset majoitusvaihtoehdot: tavallisen telttailualueen, johon viet oman teltan, glamping-alueen eli hienot ja kalliit luksusteltat, sekä muutamat eri hotellit. Tänä vuonna he olivat varanneet valtavan villan, johon mahtui majoittumaan 20 ihmistä. Koko oma porukka saisi siis asua yhdessä ja etkoilla ja jatkoilla rauhassa keskenään. Täydellistä!
Puolet meidän festariporukasta matkusti Pattayalle jo torstaina (se oli ensimmäinen festivaalipäivä). Loput, me mukaan lukien, vasta perjantaina. Kun ryhmän ensimmäiset sitten saapuivat meidän villalle torstaina alkuillasta, kilahti Whatsaspp-ryhmäämme viesti: “Täällä on pieni paskamyrsky. Meidän talolla on muita ihmisiä.”
Ei voi olla totta.
Aluksi uskoimme, että tämä on vain joku virhe, joka selvitetään varmasti meidän hyväksi. Kaverimme olivat varanneet villan viisi kuukautta aiemmin – pakkohan sen oli olla meidän.
Reilun tunnin kulutta Whatsapp-ryhmään tuli uusi viesti: “Menetimme villan.”
Booking.com:in kautta varattu villa oli siis tuplabuukattu. Meidän porukka oli helpompi ajaa pois, kuin aiemmin saapuneet – jotka olivat lisäksi suhtautuneet tilanteeseen varsin aggressiivisesti. Hieno homma. Kello oli jo seitsemän illalla ja koko Pattaya tupaten täynnä festariväkeä (plus perus turistikausikin jo hyvässä vauhdissa). Minne saisimme majoitettua 17 ihmistä?
Asiaa selvitetiin Booking.com:in kanssa ja meille osoitettiin korvaava asumus (joka meidän piti maksaa etukäteen, vaikka emme olleet vielä saaneet rahoja takaisin ensimmäisestä villasta…). Ehdimme jo huokaista helpotuksesta: ei tämän näin pitänyt mennä, mutta pääasia, että saimme jonkun paikan.
Mutta, kun kaverimme saapuivat talolle, ei kukaan ollut vastassa tai vastannut puhelimeen.
EI VOI OLLA TOTTA.
Melkoisen salapoliisityön ja lukuisten puhelujen päätteeksi selvisi, että tämä uusi majapaikka oli ollut jo vuoden suljettu asiakkailta remontin takia. Pikanttina pikku lisänä Booking.com vaati meitä esittämään todisteet siitä, että paikka on suljettu, emmekä todella voi majoittua siellä (eli käytännössä välitimme heille omistajan viestit).
Aloimme kaikki olla todella epätoivoisia ja kyllästyneitä. Ketään ei enää kiinnostanut selvittää yhtään mitään Bookingin kanssa (mahtavaa, että näillä palveluilla ei ilmeisesti ole mitään vastuuta tällaisissa tilanteissa). Torstain porukka majoittui hotelliin ja lähti aivan ansaitusti festareille tanssimaan turhautumistaan pois. Tuntui, että todennäköisyydet löytää talo melkein 20 hengelle viikonlopuksi olivat noin 0.
Onneksi ryhmässämme oli kuitenkin ihminen, joka yksinkertaisesti päätti olla luovuttamatta ja etsiä alkuperäistä vastaavan majapaikan.
Ja sen hän teki.
Kello 23.00 meille oli varattu iso talo omalla uima-altaalla, parinkymmenen minuutin matkan päässä festarialueelta. Miten tämä talo lopulta löytyi, on minulle edelleen hieman hämärän peitossa. Mutta voin kertoa, että ei ainakaan Booking.com:in kautta.
Pienen pieni jännitys säilyi kuitenkin vielä seuraavaan aamuun asti, kunnes muutama Pattayalla jo ollut ryhmämme jäsen pääsi omin silmin tarkastamaan talon. Saatoin melkein kuulla kollektiivisen helpotuksen huokauksen, kun saimme viestin: “Talo on olemassa, se on tosi hieno eikä täällä ole ketään muita!”
Ihana Wonderfruit-festivaali
Perjantaina iltapäivällä me loput kahdeksan hyppäsimme pakettiautoon ja hurautimme Pattayalle. Olin vielä vähän flunssan väsyttämä, joten vetäydyin automatkan ajaksi kuuntelemaan podcasteja ja torkkumaan, muun porukan jo nostattaessa juhlatunnelmaa. Väsymys kuitenkin kaikkosi sen saman tien, kun astuimme sisään meidän upeaan festaritaloon ja tapasimme loput porukasta. Vihdoin täällä! Vaihdoimme nopeasti vaatteet, pakkasimme mukaan tarvittavat tavarat ja suuntasimme festarialueelle. Oli aika uppoutua kolmeksi päiväksi kuuman kostean maagiseen Wonderfruit-kuplaan.
Itse festivaali oli upea. Wonderfruitin festarialue oli iso, mutta hyvin järjestetty. Mielikuvitukselliset ja kauniit lavat, valot ja koristerakennelmat loivat alueelle satumaisen tunnelman. Useiden lavojen joukosta löytyi aina joku, jossa soitettiin mieluista musiikkia. Niistä visuaalisesti upein oli ehdottomasti Polygon, jossa musiikkiin yhdistyi mieletön valoshow, savua ja saippuakuplia. Meidän suosikki oli ehkä kuitenkin pieni Taste of Wonder, jossa sattui olemaan omaan makuun parhaat DJ:t ja kiva intiimi tunnelma.
Lavojen edustoilla oli pitkin iltaa/yötä paljon ihmisiä tanssimassa, mutta muuten alueella oli ihanasti tilaa kävellä tai vaikka istua alas. Vessoihin (vesivessat, joita siivottiin koko ajan) tai baaritiskille ei koskaan tarvinnut jonottaa kymmentä minuuttia pidempään. Maksut hoidettiin rannekkeilla ja ne toimivat tosi hyvin.
Wonderfruit sai viime vuonna runsaasti moitteita siitä, että lippuja oli myyty paljon aiempaa enemmän, mutta fasiliteetteihin ja palveluihin ei oltu panostettu vastaavissa määrin. Tänä vuonna kaikki toimi oman kokemuksen mukaan erinomaisesti, eli kritiikki oli ilmeisesti kuultu ja asioita todella parannettu. Me nautimme koko festivaalista aivan täysillä ja melkeinpä vaikea keksiä, miten se olisi voinut olla enää parempi.
Kiitos Wonderfruit 2023, olit viiden vuoden odottamisen arvoinen.
Seuraavassa postauksessa jaan vinkkejä ja viisauksia, miten tehdä omasta Wonderfruit-festivaalikokemuksesta mahdollisimman mukava ja mutkaton.
