Olen viimeiset kolme vuotta seurannut aika fanaattisesti erilaisia matkablogeja. Olen ahminut toisten reissukokemuksia, ja elänyt mukana monen sekä hienoissa että huonoissa hetkissä tien päällä. Olen laittanut muistiin paikkoja ja tehtäviä asioita, joita blogeissa on kehuttu – haaveillut, että sitten kun mekin päästään lähtemään, niin tuonne mennään.
Yksi matkailuaktiviteetti, jonka olen blogien kautta huomannut selvästi kasvattaneen suosiotaan muutaman vuoden sisällä, on erilaiset kaupunkikierrokset. Tunkkaiset mielikuvat retkistä, joissa isoa turistilaumaa kävelytetään pitkin kaupunkia kuin lampaita konsanaan, ovat pikkuhiljaa karisseet, kun alalle on noussut persoonallisempia vaihtoehtoja. Suosituimpiin matkakohteisiin voi nykyään usein tutustua pienissä ryhmissä, paikallisen opastuksella, esimerkiksi pyöräillen, lenkkeillen – tai vaikka syöden – kuten me tehtiin Kuala Lumpurissa.
Jalan-Jalan Makan Tour – ruokakierros Kuala Lumpurissa
Fadley, BackHome-hostellin ruokakierroksen opas, katsoi ryhmäämme arvioivasti ja ilmoitti: ”Tavoitteeni on syöttää teidät niin täyteen, että kierroksen lopulla rukoilette, ettei teidän tarvitse laittaa suuhunne enää muruakaan”. Jaha, mitenhän tässä käy. Vatsalaukkuni vetokyky on varsin rajallinen, mutta halusin tietysti pystyä maistaan kaikkea. Täytyy sanoa, että epäonnistuminen oli aika lähellä.
Halusin lähetä ruokakierrokselle, koska tiedän hävettävän vähän Malesiasta. Olen käväissyt maassa muutaman kerran aiemminkin, mutta en olisi esimerkiksi osannut nimetä yhtään malesialaista ruokaa. Kierroksen aikana kävi selväksi, että malesialainen keittiö on itseasiassa hyvin lähellä indonesialaista, joka on itselle tutumpi. On saman tyyppisiä riisiannoksia (nasi lemak/kandar jne.) ja leipiä (roti), joita saa esimerkiksi täytettynä juustolla tai banaanilla. Opimme myös, että malesialaiset tykkäävät syödä kuusi kertaa päivässä, ja lounas otetaan näistä ruokailuista kaikkein vakavimmin.
Ruokakierros vei meidät kaupunginosaan, jossa ei meidän lisäksi näkynyt kuin paikallisia. Emme olisi omin nokkineen sinne ikinä eksyneet, vaikka olimme ihan kävelymatkan päässä hostellista. Alueella oli vielä jäljellä vanhoja perinteisiä taloja, jotka nököttivät vähän orpoina puristuksissa korkeiden modernien kerrostalojen keskellä. Viereen on suunnitteilla uusi ostoskeskus, joka suurella todennäköisyydellä pyyhkii nekin tulevina vuosina pois altaan.
Itselleni kierroksen kohokohtia olivat hedelmä- ja vihannestori (olen ehkä maininnut muutaman kerran obsessiostani markkinoihin ja toreihin), joissa saimme maistella paikallisten suosikkeja, illan varsinaisella pääaterialla syöty tempe (soijapavuista tehty fermentoitu ruoka) sekä banaaniroti.
Ehdottomasti vähiten ihastutti jälkiruoka, joka oli makealla riisillä täytettyä kalmaria. Miltäkö maistui? Juuri siltä, miltä se kuulostaa: makealta kalalta. En ollut ainoa, joka ei pystynyt nielemään palaakaan.
Alkuruokien, vihannes-ja hedelmätorin, pääaterian ja jälkiruokien jälkeen koko ryhmä jo piteli vatsojaan, ja kävelytahti oli muuttunut hyvin verkkaiseksi. Fadley oli kuitenkin sanojensa mittainen mies, ja aikoi toteuttaa alussa antamansa uhkauksen. Oli yöpalan aika.
Illan vihoviimeinen annos oli nimeltään nasi kerabu: vihanneksia, kalaa, kastiketta, kananmunaa ja riisiä, joka oli saanut kauniin sinisen värin kukan terälehdistä. Oppaamme kertoi tämän olevan hänen lohturuokaansa. Meitäkin se sillä hetkellä hieman lohdutti: viimeinen etappi, en syö enää ikinä! Oli aika kieriä takaisin hostellille.
Kaiken kaikkiaan tykästyimme konseptiin, ja meille tuli heti mieleen, että esimerkiksi Singaporessa olisi kiva kokeilla vastaavaa. Loistava tapa tutustua vieraan maan kulttuuriin – kunhan oppaana on paikallinen, joka tuntee asiansa, ja ryhmä on tarpeeksi pieni.
Niin, ja yksi neuvo tähän loppuun: jätä lounas väliin, jos olet lähdössä illalla ruokakierrokselle! Et halua jättää mitään maistamatta.
Mitä maksoi:
Jalan-Jalan Makan Tour -ruokakierros 80RM/per naama
