Meistä oli jo hetken tuntunut, että pitäisi päästä vähän pois Bangkokista. Halusin kuulla lintujen laulua, kävellä jalat kipeiksi ja nähdä jotain uutta. Kun vihdoin tuli sopiva ajankohta pidennetylle viikonlopulle, lähdimme Ayutthayaan.
Ayutthaya sijaitsee noin 70 kilometriä Bangkokista pohjoiseen. Halusimme ehdottomasti mennä junalla, koska emme ole täällä ennen junalla matkustaneet. Lisäksi asumme aika lähellä juna-asemaa, joten se oli muutenkin kätevin vaihtoehto. Ja varmasti myös halvin – liput maksoivat 20 thb (noin 50 senttiä) per naama.
Juna oli todella perus, ei mitään hienouksia. Meidän penkki oli puoliksi irti – aina kun vähänkin nousi ylös, penkin takaosa pomppasi mukana. Mutta ikkunan sai auki ja aurinko paistoi.
Juna-asemalta oli lyhyt matka hostellille. Se oli tosi symppis ja ihanan hiljaisen pikkukadun varrella. Siellä oli herttainen pikkukoira, jonka ostamista harkitsin vakavasti (ei se oikeasti ollut myynnissä). Vielä suuremmalla vakavuudella aloin taas haaveilla talosta, jossa olisi kunnon terassi tai piha.
Ayutthayan vetonaula ovat vanhat temppelialueet (UNESCON maailmanperintökohteita), ja niiden takia mekin sinne pääasiassa menimme. Temppelit olivat upeita ja ehdottomasti käymisen arvoisia – emme tosin kiertäneet niistä kaikkia, jalat sai vähemmälläkin kipeäksi.
Söimme molempina iltoina joenvarren ravintoloissa mereneläviä. Muistelen toisen illallisen jättimäistä grillattua rapua (river prawn) varmaan lopun elämääni. Se oli täydellinen. Kävimme myös oluella ja napostelemassa katuruokaa Bang Lan -iltamarkkinoilla. Olisin halunnut ostaa kaikkia hedelmiä ja vihanneksia mukaan kotiin.
Pakko sanoa, että Ayutthaya oli aika roskainen. Kaikki tien pientareet ja ojat täynnä muovia. Temppelialueet ja niiden ympäristö oli tietysti pidetty puhtaina. Kaduilla näkyi myös enemmän kulkukoiria kuin Bangkokissa. Kunnon jengejä. Yksi uhkaavaksi käynyt porukka sai meidät suosiolla vaihtamaan puolta autotien toiselle puolelle.
Lisäys: Tajusin jälkeenpäin, että roskaisuus saattoi ainakin osin selittyä sillä, että Ayutthayassa oli syys-lokakuussa pahoja tulvia.
Viikonlopun aikana näin myös rekan, joka kuljetti neljää norsua ja norsun, joka kuljetti kolmea ihmistä. Voi kun turistit jo ymmärtäisivät olla menemättä noille norsuratsastuksille.
Sunnuntaina katselin kateellisena Ayutthayan juna-asemalla, kun ryhmä reppureissaajia hyppäsi pohjoiseen menevään junaan. Olisin mieluusti itsekin jatkanut matkaa vaikka Chiang Maihin. Sen sijaan palasimme Bangkokiin junalla, joka oli edellistäkin rustiikkisempi, mutta sentään nopeampi.
