Istuimme eräänä iltana yhden suosikkiravintolamme terassilla. Ilma oli kostean painostava ja taivaalle kerääntyi hiljalleen pilviä. Katselimme sivusilmällä, kun viemäristä alkoi ilmestyä torakoita kadulle. Niitä tuli melkein kymmenen. Nostin kangaskassini ylös maasta tuolille, jotta yksikään torakoista ei yrittäisi salamatkustaa mukanani kotiin.
“Torakat tietävät, että kohta sataa” totesi ravintolan omistaja.
En tiedä, mihin ravintoloitsijan tieto perustui, tai ovatko torakat todella erinomaisia ennustamaan sadetta. Mutta totta on, että niitä tuntuu näkyvän sadekaudella paljon enemmän kuin talven kuivina kuukausina.
Vaikka torakat ovat jokapäiväinen osa Bangkokin katukuvaa, en varmaan koskaan totu niihin. Jalkojen ohi kipittävä torakka saa minut yhä, kaiken tämän Bangkokissa vietetyn ajan jälkeenkin, 100% varmasti hyppäämään ilmaan. Maailmassa ei myöskään ole montaa hirvittävämpää asiaa, kuin kohti lentävä torakka.
Erään tutun torakkakokemus on piirtynyt mieleeni, kuin puistattava kohtaus kauhuelokuvasta, vaikka en sitä ollut omin silmin näkemässä. Tuttava tuli Bangkokiin ensimmäistä kertaa, yksin. Hän majoittui vanhassa kerrostalossa, jossa mekin olimme Juhanan kanssa vain hetkeä aiemmin asuneet. Eräänä iltana viemäristä pullahti ensin valtava torakka, joka katosi jonnekkin huonekalujen alle. Hetken kuluttua samaisesta viemäristä alkoi tupsahdella torakan jälkikasvua. Kymmenittäin. Seuraavana päivänä tuttu sai hälytettyä talon henkilökunnan tekemään huoneeseen perusteellisen myrkytysoperaation, mutta en tiedä, miten hän selvisi yöstä ennen sitä. Painajainen!
Meillä ei ole ollut torakoita missään asunnossa täällä (nyt kun sanoin tämän ääneen, niin varmasti seuraavassa on). Olen ihmetellyt, kun välillä Facebookin Bangkok-ryhmissä ihmiset kommentoivat toisten torakkaongelmiin, että torakat ovat Bangkokissa asunnoissa ihan normaali juttu: deal with it. Olen vahvasti eri mieltä. Joku yksittäinen torakka silloin tällöin joo, mutta jos niitä viipottaa nurkissa päivittäin, ei taloa selvästi myrkytetä ja siivota sitä tahtia kuin kuuluisi.
Palataan vielä lopuksi sinne ravintolan terassille, josta tämä juttu alkoi.
Katselimme viemäristä ilmaantunutta torakkalaumaa samalla, kun joimme halpaa punaviiniä ja juttelimme niitä näitä. Pian kadulle ilmestyi mies, jonka auto oli parkissa aivan meidän – ja torakoiden – vieressä. Mies käveli autolle, ja täysin huomaamatta mitään, astui koko torakkajengin päälle.
Toivottavasti et ollut syömässä tätä juttua lukiessasi.
