Ajatuksia ja havaintoja ensimmäisiltä viikoilta Bangkokissa (tällä erää):
Tykkään Bangkokista edelleen tosi paljon.
Me asutaan alueella, joka on meille ennestään täysin vieras, ja se on jonkun verran hidastanut kotiutumista. Muutto on suunnitteilla.
Meidän asunto on kuudennessa kerroksessa ja joudun aina kävelemään portaat, koska en uskalla käyttää hissiä (se meni jumiin heti ekana päivänä kun yritettiin mennä sillä alas –onneksi kuitenkin jo ennen kuin se liikkui mihinkään, joten päästiin heti pois).
Törmäsin ensimmäistä kertaa ikinä Bangkokissa aivan liian suureen hämähäkkiin (baarin vessassa).
Olen jäänyt täysin koukkuu kahteen asiaan: kookosveteen ja paahdettuihin härkäpapuihin. Juon kookosvettä jonkun puoli litraa päivässä. Kuvittelen, että se on tosi hyväksi keholleni ja virkistää tehokkammin kuin tavallinen vesi.
Kävin otattamassa kuvia viisumia varten eräässä pienessä kuvausliikkeessä. Ilahduin kovasti, kun sisään astuessa näin ihanan pienen ruttunaamaisen koiran. Petyin, kun omistaja kielsi koskemasta siihen. Harmittaa vieläkin, se oli tosi söpö koira.
Katukoiria en sen sijaan haluaisi joutua lähellekkään – olen oikeasti alkanut pelkäämään niitä.
Tulee ihan helkkarin ylpeä olo, kun onnistuu asioimaan thaiksi katuruokakiskan tädin kanssa. Vaikka keskustelu ei vaadi kuin ehkä kuusi sanaa. Yleisesti ottaen meidän pitäisi skarpata thain kielen opiskelun kanssa…
Haaveilen pääseväni kokki Gaggan Anandin Bangkokiin avattuun uuteen tofulle omistautuneeseen ravintolaan syömään 16 ruokalajin illallisen.
Haaveilen myös siitä, että elämä asettuisi arkisen tavallisiin uriin ja vatsani lakkaisi jännittämästä.
