Täällä on ollut vähän kuuma. Kevät on toki normaalistikin vuoden lämpimin aika, mutta nyt lämpötilat ovat olleet poikkeuksellisen korkeita. Pohjois-Thaimaassa Takin maakunnassa mitattiin uusi lämpöennätys: 45.4 astetta ja Helsingin Sanomien uutisen mukaan Bangkokin “tuntuu kuin” -lämpötilat ovat huidelleet jopa yli 50 asteessa.
Ihan 50:ltä ei lämpötila meidän alueella ole tuntunut, mutta todella kuumalta kyllä. Erityisen hyvin helteet on huomannut sähkölaskusta. Jos normaalina kuukautena meidän sähkölasku on noin 3000 thb (n. 80e) niin viimeisin lasku oli 3700 thb (n. 97e) ja olimme tuosta laskutuskaudesta vielä kahdeksan päivää poissa kotoa Koh Phayamilla! Mielenkiinnolla, tai siis kauhulla, odotamme seuraavaa laskua – lämpötilat eivät ole juuri laskeneet ja olemme olleet Phayamin ressun jälkeen molemmat hyvin tiiviisti kotona, eli ilmastointi on käynyt kuin viimeistä päivää.
Ja niin, syy tähän kotona näköttämiseen on ollut korona.
Mediassa pyöri Songkranin jälkeen paljon otsikoita, kuinka tartunnat ovat juhlinnan jälkeen vaihteeksi kovassa nousussa (yllätys). Itse lähinnä lallattelin mielessäni, kuinka meidän ei ainakaan tarvinnut olla huolissaan, koska vietettiin koko Songkran puoliautiolla rannalla.
Vajaa viikko kotiinpaluun jälkeen minulla sitten nousi yhtäkkiä kova kuume ja alkoi yskittää. Säikähdin vähän – en siksi, että olisin pelännyt tai epäillyt koronaa, vaan siksi, että olin ihan varma, että nyt iski keuhkokuume. Olin nimittäin joskus 1,5 kuukautta sitten muutaman päivän kipeänä ja tuosta flunssasta jäi pieni yskä, joka ei vaan lähtenyt pois. Kun yskä nyt sitten tuntui pahentuvan ja siihen vielä 39 astetta kuumetta päälle, niin jopa minä, joka en yleensä tuollaisista ihan heti stressaa, olin valmis lähtemään lääkäriin. (Tein myös varmuuden vuoksi koronatestin ja se oli negatiivinen.)
Meidän lähisairaala on ihan kävelymatkan päässä ja olin tästä faktasta hyvin hyvin onnellinen – juurikaan pidemmälle en olisi jaksanut lähteä. Sairaalalla oli isot kyltit, jotka ohjasivat kaikki hengitystieinfektiopotilaat erilliselle rakennukselle (tässä kohtaa vähän jännitti millaiseen karanteeniin minut laitetaan). Siellä menin pieneen vastaanottotilaan, jossa täytin kaavakkeita ja kerroin oireet. Sen jälkeen minut vietiin toiseen tilaan odottamaan lääkäriä.
Lääkäri oli todella mukava, mutta hänen englanninkielentaitonsa oli vähän niin ja näin. Hän ilahtui valtavasti kuultuaan, että olen Suomesta ja kysyi, miksi ihmeessä olen täällä, kun Suomessa on kaikki parasta ja kaikki haluavat sinne. Ihan hyvä pointti ehkä. Aavistuksen sekavan keskustelun jälkeen pääsimme jotakuinkin yhteisymmärrykseen tilanteestani ja minut lähetettiin korona- ja influenssatesteihin. Ajattelin, että nämä nyt ovat ihan turhat testit ja stressasin, pääsenkö näkemään lääkäriä uudestaan, jos ja kun näistä ei selviä mitään.
Mutta kappas vaan, noin 40 minuutin odottelun jälkeen hoitaja kiiruhti luokseni, ilmoitti että koronatesti oli positiivinen ja ohjasi minut kiireesti ulkotiloihin odottamaan jatko-ohjeita.
Kotiinviemisiksi sain ibuprofeenia, yskänlääkettä ja koronalääkkeet. Loppulasku oli 93 euroa, josta lääkärin osuus oli joku kuusi euroa, mutta nuo koronalääkkeet maksoivat yli 40e. En varmaan normaalisti olisi niitä edes ottanut (tai alkanut syömään, en tiedä oliko minulla juuri vaihtoehtoa olla ottamatta niitä), mutta olin päättänyt, että lähden sairaalasta jonkun lääkekuurin kanssa. Olkoon sitten tämä.
Jospa nyt sitten lohdutukseksi tästä täysin ei-ansaitusta koronasta saisimme olla seuraavat kuukaudet terveinä. Se olisi ihan tosi tärkeää, koska lähdemme muutaman viikon päästä reiluksi kuukaudeksi ihastelemaan Suomen alkukesän kauneutta!
