Songkrania pakoon

Huhtikuun puolivälissä, muutama päivä ennen Songkrania eli thaimaalaista uuttavuotta, me pakattiin reppumme ja lähdettiin Koh Phayamin saarelle. Halusimme karkuun uudenvuodenjuhlintaan kuuluvaa vesisotaa ja yleistä hulabaloota. (Songkranin aikaan ihmiset kerääntyvät kaduille kastelemaan toisiaan vesipyssyin ja ämpärein – tämä tuo tulevalle vuodelle hyvää onnea.) Olimme viettäneet Phayamilla Songkrania kerran aikaisemminkin joten tiesimme, että siellä on rauhallista ja tuskin merkkiäkään koko juhlista.

Viimeksi menimme Phayamille kaveriporukalla. Otimme yöbussin Ranongiin, jossa vietimme pari päivää ennen siirtymistä saarelle. Nyt lähdimme reissuun ihan kahdestaan ja päätimme lentää. Jep, ei mikään ympäristöteko ja lisäksi paljon paljon kalliimpaa kuin bussimatkustaminen, mutta voi vitsi miten helppoa ja mukavaa. Lähdimme aamulla yhdeksän aikaa kotoa lentokentälle, ja ennen kolmea iltapäivällä olimme rannalla oluet kädessä.

Ensimmäiset neljä yötä majoituimme Long Beachilla JJ Resort-nimisessä paikassa (n. 40e/yö). Meidän siisti pieni talo oli ehkä 70 metrin päässä rannasta kauniin valaistun polun varrella. Puissa asui sarvinokkalintuja ja aina hämärän laskeutuessa lähti käyntiin korvia huumaava kaskaiden laulukuoro.

Meidän talossa oli kattoterassi, jossa oli kaksi riippumattoa. Haaveilimme etukäteen, kuinka vietämme siellä aikaa löhöillen ja kirjoja lukien. Vaan toisinpa kävi. Huhtikuu oli aivan ennätyskuuma, myös Phayamilla. Oli tasan kaksi vaihtoehtoa, missä pystyi (juuri ja juuri) olemaan: rannalla, jossa merituuli vähän viilensi, tai sisällä tuulettimen vieressä. Kattoterassi jäi tällä kertaa käyttämättä.

Päivät kulkivat raukean hitaasti. Heräsimme aikaisin, söimme aamupalan ja makasimme rannalla. Välillä pulahdimme mereen, joka oli hädin tuskin ilmaa viileämpi. Lounaaksi söimme som tum -salaattia, jossa oli aina liian vähän chiliä, mutta ihanasti valkosipulia ja limeä. Jälkiruoaksi kookossmoothie. Päivän kuumimpaan aikaan vetäydyimme sisälle päiväunille. Tai no minä nukuin päiväunet, Juhana teki töitä tai luki. Illalliseksi söimme kokonaisen paistetun tai höyrytetyn kalan. Sen jälkeen joimme ehkä vielä oluen tai kaksi ja pelasimme kierroksen Yatzya.

Viikon puolivälissä muutimme rannan toiseen päätyyn Ailay-resorttiin (n. 100e/yö). Meidän ensimmäinen majoitus oli todella kiva, mutta olimme onnellisia, kun pääsimme asumaan bungalowiin, joka oli suoraan rannalla ja mikä parasta, varustettu ilmastoinnilla! Normaaleissa sääolosuhteissa tuo ilmastointi ei olisi ollut mitenkään sellainen asia, jota olisin osannut kaivata, mutta nyt se oli todellinen aarre. Toki tietysti ensimmäisenä yönä oli useamman tunnin sähkökatko ja jouduimme kärvistelemään pienen tuulettimen alla.

Loma oli selvästi rentouttava ja riittävän pitkä, kun viimeisinä päivinä huomasin olevani jo niin levännyt, että en pystynyt enää nukkumaan päiväunia, ja jopa vähän tylsistynyt. Koh Phayam on muutenkin rauhallinen saari, mutta erityisen rauhallinen tähän aikaa vuodesta, kun siellä alkaa olla turistikausi lopuillaan. Tekemistä ei ihan kauheasti ole ja ravintolat sulkevat tosi aikaisin. Illalla kymmenen jälkeen rannalla ei ollut juuri muuta elämää kuin rapuja.

Hyvin levätyn viikon jälkeen olikin sitten mukava palata Bangkokiin energiaa täynnä. Ja viikon kotona olemisen jälkeen sairastua koronaan.