Palasimme tällä viikolla takaisin Bangkokiin reilun kuukauden lomalta Suomesta. Oli ihanaa. Oli synttäreitä, yhdet häät, mökkielämää, ystäviä, uusia ystäviä, juustoja ja jäätelöä. Olin ollut koko loppukevään jotenkin tosi väsynyt Bangkokiin ja tämä breikki tuli enemmän kuin tarpeeseen. Totta puhuen olisin voinut olla Suomessa vähän pidempäänkin, mutta tässäkin ajassa sai hyvin ladattua akut ja sen verran taukoa suurkaupungin vilinästä, että nyt tästä jaksaa taas nauttia ihan eri tavalla.
Automatkalla lentokentältä kotiin Bangkok tosin näytti heti niitä väsyttäviä puoliaan.
Meidän kone laskeutui puoli kuuden aikaan aamulla. Kentällä kaikki meni super helposti: emme ole varmasti koskaan selvinneet passintarkastuksesta ja laukkujen hakemisesta yhtä nopeasti. Taksiakaan ei tarvinnut jonottaa, koska meidän ihana siivooja tuli hakemaan meidät.
Siinä sitten ajelimme kotia kohti pikkuhiljaa eskaloituvassa aamuruuhkassa. Lentokentältä meille tuleva tie on vastakkaisella puolella kuin meidän koti – jossain kohtaa pitää siis päästä tekemään u-käännös toiselle puolelle. Meidän kohdalla on muutama u-käännöspaikka, mutta jostain syystä niistä pidetään kerrallaan aina vain yhtä auki (kai kellonajasta riippuen). Nyt sitten kävi jotenkin niin, että kaikki nuo uukkaripaikat olivat kiinni. Epätoivoisina katsoimme, kun kotitalo jäi yhä kauemmas taakse, ja me vaan jatkoimme matkaa väärään suuntaan. Jouduimme tekemään – tässä kohtaa monin paikoin jo kävelyvauhtiin hidastuneessa ruuhkassa – sellaisen about kymmenen kilometrin ekstralenkin. Väsyneenä ja matkustamiseen täysin kyllästyneenä tuo ylimääräinen lähes tunnin (!) ajomatka tuntui täysin ylivoimaiselta.
“Onko teillä Suomessa tällaisia ruuhkia?” siivooja kysyi.
”Ei ole ei…”
Kotona meitä ei ollut vastaanottamassa torakoiden saattuetta, kuten olin ehtinyt pelätä, mutta jotain outoa oli päässyt tapahtumaan. Meidän olohuoneen musta lasinen pöytä oli murtunut kauttaaltaan, kuin siihen olisi osunut pieni, hyvin paikallinen maanjäristys. Emme keksi muuta selitystä, kuin että asunnossa on jossain vaiheessa ollut niin kuuma, että lasi on poksahtanut (siis voiko näin käydä?). Saa nähdä, uskooko myös asuntomme omistaja tämän syyksi tapahtuneelle (asunto on vuokrattu kalustettuna, kuten täällä on usein tapana)…
Asunnosta puheen ollen: meidän alkaa hiljalleen olla aika etsiä uutta kotia. Meidän vuokrasoppari päättyy syyskuussa ja vaikka tämä on ollut tosi toimiva asunto, haluaisimme muuttaa johonkin muualle. Haluaisimme lisää tilaa ja kunnon parvekkeen. Lisäksi tähän meidän viereen on ilmestynyt taas kaksi uutta rakennustyömaata, enkä jaksaisi sellaista enää yhtään. Asunnon etsimistä tulee vaikeuttamaan se, että emme haluaisi ottaa enää vuoden vuokrasopimusta, joka on aika pitkälti standardi.
Asuntoasiat saavat kuitenkin odottaa hetken, sillä ensin täytyy juhlia meidän vakkaribaarin synttäreitä ja sen jälkeen lähdemme kahden viikon reissulle Vietnamiin!
