Viime aikoina olen ajatellut…
Meteliä
Me asutaan aivan ison tien kyljessä kiinni. Vaikka meidän asunto on kerroksessa 30, kuuluu sinne silti jonkin verran liikenteen melua sekä ohi ajavan skytrainin (ilmajuna) ääni. Kun muutimme asuntoon vuosi sitten, meteli häiritsi kieltämättä jonkin verran. Nyt en huomaa enää kuin ihan pahimmat kovaääniset moottoripyörät. Hassua, miten kaikkeen tottuu.
Bangkok on suurkaupunki ja täällä on ymmärrettävästi paljon meteliä. Ja sitten toisaalta täällä on paikkoja, joissa on Helsinkiin verrattuna hiljaista. Huomasin kesän Suomi-reissun aikana, että ärsyynnyin huomattavasti ratikassa ja metrossa metelöivistä teineistä ja humalaisista. Bangkokissa julkisissa liikennevälineissä matkustetaan varsin hiljaa ja muita kunnioittaen. Varsinkin ruuhka-aikaan siellä ollaan kuin sillit purkissa, mutta kukaan ei huuda, töni tai vie enempää tilaa kuin on pakko. Ylipäätään siisteys ja turvallisuuden tunne Bangkokin julkisissa on ihan eri luokkaa kuin Helsingissä.
Painon/koon kommentointia
Thaimaalaisilla on tapana kommentoida ihmisten – siis täysin vieraidenkin – kokoa tavalla, joka aiheuttaa minussa keskivakavia ärsyyntymisen tunteita. Kenelle tahansa, missä tilanteessa tahansa, tuntuu olevan ok sanoa, onko hän kommentoijan mielestä hoikka/isokokoinen/laihtunut/saanut lisäkiloja. Olen kuullut selityksiä, että kyse on enemmän toisen ulkoisen olemuksen havainnoinnista, kuin varsinaisesti arvostelemisesta, mutta enpä tiedä – täällä kuitenkin todella ihannoidaan laihuutta. Lisäksi sanoisin, että kommentit hoikistumisesta tulevat aika selvästi ihastelevaan sävyyn, kun taas pyöristyneestä muodosta mainitaan usein enemmän naureskellen.
Mielestäni siis kenenkään painoa ei tarvitsisi kommentoida koskaan yhtään mitenkään.
Itse olen saanut täällä kuulla kommentointia koostani kumpaankin suuntaan. Minun on lukuisia kertoja annettu vaateostoksilla ymmärtää, että en ole standardia thaikokoa, mutta “meillä on vaatteita, jotka mahtuvat SINUNKIN päällesi” tms. No hei kiva.
Meidän siivooja on ottanut tavaksi kommentoida ulkomuotoani toistaiseksi vain silloin, kun olen hänen mielestään laihtunut. Todellisuudessa painoni ei ihan kauheasti vaihtele (erityisesti kun ottaa huomioon, että näemme viikottain…) joten muutos on lähinnä siinä, miten olen pukeutunut. En yllättyisi vähääkään, jos hän joku päivä toteaisi, että nyt on kehitystä tapahtunut toiseen suuntaan, ja alkaisi tuoda mukanaan jotain laihdutusruokia.
Ehkä tähän asti oudoin tilanne oli, kun näimme asuntovälittäjäämme pitkästä aikaa. Tapasimme hänet viime syksynä ehkä kaksi kertaa ja nyt sitten vuoden tauon jälkeen uudestaan. Menimme häntä ja asuntomme omistajan edustajaa vastaan talomme aulaan. Välittäjä huusi heti minut nähdessään: “Olet laihtunut!”. Hänen äänensävystään päätellen tämä oli kerrassaan iloinen asia.
Sadetta
Viime syksynä sadekausi Bangkokissa kesti aivan kamalan kauan ja vettä tuli koko ajan ja paljon. Mihinkään ei oikein viitsinyt mennä tai mitään suunnitelmia tehdä, kun loppumaton vesisade saattoi kuitenkin pilata kaiken. Tilannetta ei auttanut se, että olimme juuri muuttaneet tänne, asuimme monta viikkoa pienessä hotellihuoneessa ja olimme muutenkin vähän hukassa. Muistan, että minuun iski lähes Suomen talven veroinen kausimasennus.
Nyt vuoden keskimääräisesti sateisin kuukausi, eli syyskuu, on taas täällä. Ja suureksi yllätyksekseni olen odottanut sitä. Olen odottanut, että saan vaan tuijotella ikkunasta sadeverhon peittämää kaupunkia ja kuunnella ukkosen jyrinää. Olen valmis sytyttämään kynttilät ja käpertymään viltin alle pelaamaan tietokonepelejä. Sadekausi on hyvä syy olla hetkeen tekemättä mitään.
Toivoisin silti, että tänä vuonna sateet poistuisivat yltämme hieman viime vuotta nopeammin.
