Me palattiin alkuviikosta takaisin kotiin viikon reissulta Pohjois-Thaimaasta. Olimme nelisen päivää Chiang Maissa ja viikonlopun Paissa. Olen aina pitänyt Chiang Maista – erityisesti luonnon ja viileämmän ilmaston takia – mutta se ei ole ollut minulle mitenkään erityinen. Tällä reissulla taisimme kuitenkin lähentyä.
Ensimmäiset päivät Chiang Maissa majoituimme asunnossa, jonka ihanan ison parvekkeen edessä avautui pieni puistikko. Aamuisin, kun lämpötila oli reilusti alle 30, istuin parvekkeella tunteja juoden kuumaa kahvia (Bangkokissa juon vain ja ainoastaan jääkahvia, koska aina on liian kuuma) ja tuijottaen erilaisia lintuja ja perhosia ja puissa leikkiviä oravia. Se oli terapeuttista ja ihanaa, ja kaipaisin sellaista elämääni enemmän.
Iltaisin kolusimme läpi ravintoloita, joita Chiang Maista kotoisin oleva ystävämme oli meille suositellut. Pohjoisthaimaalainen ruoka on omaan makuuni ehkä Thaimaan parasta – yksi ruokasuosikkini on nam prik num, eli vihreistä chileistä tehty dippi, jota voisin syödä kaiken kanssa – ja Chiang Mai on loistava ravintolakaupunki. Toinen syy, miksi siellä pitäisi käydä useammin.
Viikonlopun olimme isolla porukalla Paissa, joka on pikkuinen kaupunki kolmisen tuntia Chiang Maista pohjoiseen. Meidän alkuperäinen suunnitelma oli vuokrata Chiang Maissa skootteri, jolla olisimme voineet sitten tuonkin reissun tehdä, mutta Juhana ei saanut aikaiseksi hoidettua paikallista skootterikorttia ajoissa (hän lupasi pyhästi, että seuraavalla reissulla kortti on). Niinpä matka todella kiemuraista tietä ylös Paihin taittui hyvin epämukavasti minibussilla.
Jos olet taipuvainen matkapahoinvointiin, suosittelen ottamaan pahoinvointilääkkeen ennen tuota bussimatkaa. Itse selvisin menomatkasta ihan ok, mutta paluumatkalle otin lääkkeen. Matkapahoinvointilääkkeissä on myös se hyvä puoli, että ne tainnuttavat aika tehokkaasti, jolloin matka menee huomattavasti nopeammin.
Pai tuntui olevan erityisesti nuorten turistien suosiossa. Jossain kohtaa perjantaita päädyimme baariin, jonka asiakaskunta oli hyvin nuorisopainotteista, ja jouduin jonkinlaiselle aikamatkalle omiin reppureissuvuosiin katsellessani heitä. Kokemukseen liittyi kaikkia mahdollisia tunteita, enkä osaa sanoa, mikä niistä jäi päällimmäiseksi.
Mutta ei Paista sen enempää. Ensimmäisenä iltana siellä kuulin jonkun sanovan: “Pai on kuin Las Vegas. Mitä tapahtuu Paissa, jää Paihin.” Mielestäni hyvä sääntö.
Paluu Bangkokiin on ollut vähän ankea. Kärsin usein lomien jälkeen kauheasta post-vacation bluesista, loman jälkeisestä alakulosta. Kun jossain on tosi kivaa, rakastun ihmisiin ja paikkoihin koko sydämellä, ja pois lähteminen tuntuu kamalalta. Mutta tiedän, että tämä alkaa helpottaa viimeistään viikonloppuna, kun päästään näkemään kavereita täällä.
Viikonlopun halloween-juhlat tulevat kyllä täällä jäämään lyhyiksi. Lauantaina – eli juuri sinä päivänä, jona kaikki Bangkokin baarit järjestävät naamiaisia ja kauhuteemaisia juhlia – alkoholin myynti loppuu keskiyöllä 24 tunniksi buddhalaisen juhlan takia.
