Bangkok on viime viikkoina kohdellut meitä rakkaudella. On ollut aivan ihanat säät – aurinkoista ja vuodenaikaan nähden jopa poikkeuksellisen viileää – ja onnellisia, ikimuistoisia päiviä ja iltoja vanhojen ja uusien kavereiden kanssa. Elämä on kaiken kaikkiaan ollut kivaa ja kontrasti syksyn sateisiin ja vähän yksinäisiin viikkoihin on ollut valtava.
Olemme tehneet ja nähneet huomattavasti normaalia arkea enemmän ja se on tehnyt tosi hyvää. Olemme istuskelleet Lumphini-puistossa bongailemassa varaaneja ja katselemassa polkuveneillä polkevia ihmisiä. Olemme laulaneet pikkuruisessa karaokebaarissa Chinatownissa ja kierrelleet ympäri Thong Lon kaupunginosaa etsien hyviä teknobileitä. Olemme haahuilleet iltamarkkinoilla ja maistaneet uusia thairuokia.
Melkein jo vähän surettaa kohta alkava kuuma kausi. Se tuo tullessaan hikisen tukalat säät, jotka tekevät koko kropasta nihkeän tahmaisen. Sellaisen – kuten ystävä osuvasti kuvasi – että jos joku heittäisi sinut seinään, jäisit siihen kiinni. Viimeisten viileiden tuulien mukana kaupungista lähtee myös ystäviä ja tuttuja, joita tulemme kovasti paljon kaipaamaan.
No mutta, helmi-maaliskuussa on luvassa vielä paljon kivoja juttuja, joten karistetaanpa tämä pessimismin viitta vielä pois harteilta. Seuraavat seitsemän päivää vietämme kavereiden kanssa Koh Changin saarella – tätä reissua on odotettu todella hartaudella! Aloimme jo syksyllä suunnitella, että heti vuoden vaihteen jälkeen, kun kaikkien pahimmat työkiireet helpottavat, lähdemme yhdessä reissuun. Sopivan ajankohdan löytäminen oli kuitenkin jokseenkin haastavaa ja nytkin vain minä, Juhana ja yksi ystävä vietämme saarella kokonaisen viikon – muut lähtevät porrastetusti muutaman päivän välein. Majoitusten varaaminen oli melkoinen temppurata, kun piti ottaa huomioon a.) kuinka kauan kukin viipyy saarella b.) kuinka paljon kukakin oli valmis maksamaan majoituksesta c.) millaisella alueella haluaisimme majoittua (omaa rauhaa vs. enemmän viihdykettä). Onneksi tämä kaveriporukka on varsin rento ja helposti miellytettävä, joten kaikki tämä aiheutti vähemmän harmaita hiuksia kuin olisi ollut mahdollista. Stressaajana kuitenkin tietysti stressasin.
Aikaisin huomenna aamulla lähdemme siis kohti Ekkamain bussiasemaa, josta matka jatkuu eteenpäin. Ja jos laskuni pitävät paikkansa, meidän pitäisi olla hotellilla drinkit kädessä noin kolmen aikaan iltapäivällä. Viikon päästä palaamme toivottavasti rentoutuneina, kevyen ruskettuneina ja sata ihanaa muistoa rikkaampina.
