Meillä tuli syyskuun alkupuoliskolla täyteen vuosi Bangkokissa (tällä erää) ja seitsemän vuotta naimisissa. Vuosi meni nopeasti, seitsemän vielä nopeammin. Vuosipäivien kunniaksi halusin kirjoittaa minun, Juhanan ja Bangkokin yhteisestä taipaleesta, vaikka aihetta on täällä ennenkin sivuttu.
Tapasimme Juhanan kanssa joulukuussa 2010 Indonesiassa, Sulawesissä – täysin sattumalta. Minä olin reissaamassa ystävieni kanssa, Juhana yksinään. Ehdimme viettää muutaman päivän yhdessä, ennen kuin Juhanan piti jatkaa matkaa. Muistan vieläkin tosi selvästi, kun Juhana hyppäsi pimenevässä illassa pois lähtevään laivaan, ja vilkutti meille sen kannelta taskulampulla.
Minua ja Juhanaa yhdisti varmaan monikin asia, mutta suurimpana halu matkustaa ja nähdä maailmaa. Vuosia meidän elämä pyöri aina seuraavan reppureissun ympärillä. Luimme Lonely Planet -kirjoja, matkakertomuksia ja blogeja, ja katsoimme Madventuresia ja kaikki Ylen tarjoamat matkadokkarit. Tutkimme karttoja, suunnittelimme reittejä ja haaveilimme aina niistä kaikkein kauimmaisista saarista. Laskimme tarkkoja päiväbudjetteja ja asetimme säästötavoitteita: jokainen satanen tarkoitti lisäaikaa maailmalla.
Reppureissut hitsasivat meitä tosi vahvasti yhteen ja taisivat kasvattaa samaan suuntaan. Saimme kokea yhdessä valtavasti upeita ja ainutlaatuisia asioita, mutta jouduimme myös luovimaan reissaamisen aallonpohjissa. Opimme olemaan toistemme tukena.
Bangkok tuli meidän elämään pikku hiljaa. Itse tutustuin siihen ensimmäisen kerran vuonna 2009. Opiskelin syyslukukauden Phuketissa vaihto-opiskeluohjelmassa ja muutama ystävä oli samaan aikaan opiskelemassa Bangkokissa. Phuket ei ihan loputtomasti jaksanut viihdyttää (ylläri), joten lähdin aina tilaisuuden tullen Bangkokiin. Suurkaupungin syke oli jotain ihan uutta ja ihmeellistä, ja se jätti pysyvän vaikutuksen.
Minulle ja Juhanalle Bangkok oli aina Kaakkois-Aasian reissuilla luonnollinen tukikohta: sieltä matkat alkoivat, sinne ne loppuivat ja siellä kävimme välillä hengähtämässä. Olin tosi iloinen, kun Juhanakin todella piti Bangkokista – se kun on kaupunki, joka helposti jakaa mielipiteitä. Kerta kerralta se alkoi tuntua meistä molemmista yhä kotoisammalta.
Keväällä 2017 kiertelimme Kaakkois-Aasiaa puolen vuoden verran. Loppua kohden huomasimme jämähtävämme yhä pidemmiksi ajoiksi Bangkokiin. Tutustuimme muutamiin täällä asuviin meidän ikäisiin ulkomaalaisiin ja muistan olleeni heille tosi kateellinen. Omalla kohdalla muutto Bangkokiin tuntui tuolloin vielä kaikin puolin mahdottomalta ajatukselta, mutta joku pieni kipinä siitä jäi elämään takaraivoon.
Vuoden 2017 reppureissun jälkeen lähdimme kuukaudeksi Lissaboniin. Meillä oli kova palo päästä asumaan ulkomaille ja päätimme kokeilla, voisiko Lissabon tuntua kodilta. Se oli kyllä ihana kaupunki ja nautimme siellä viettämästämme ajasta. Samalla kuitenkin itkin ikävää aina, kun Bangkokin kaverit postailivat kuvia Instagramiin. Ei auttanut, kuin yrittää uskaltaa puhaltaa eloa siihen Bangkokista jääneeseen kipinään.
Onneksi uskalsimme.
Bangkok on antanut meille paljon, mutta myös heittänyt matkalle haasteita. Se on tehnyt meistä rohkeampia ja vahvempia ja sosiaalisempia. Se on tuonut meidän elämään kokemuksia ja ihmisiä, jotka ovat avartaneet ja rikastuttaneet meidän maailmaa enemmän kuin pystyn sanoin kuvaamaan. Kulunut vuosi täällä ei ole ollut helpoin – jos totta puhutaan, se on ollut aivan täyttä vuoristorataa – eikä Bangkok tule olemaan koti ikuisesti, mutta juuri nyt olen tosi onnellinen täällä. Olen onnellinen, että saan elää ja ihmetellä joka päivä tätä ainutlaatuista kaupunkia.
Ja mikä parasta, vierelläni on sitä ihmettelemässä maailman paras kumppani.
