Huesta meidän matka jatkui Hoi Aniin. Se on tunnettu upeista vanhoista rakennuksista ja lyhdyin koristelluista kaduista. Hoi Anin vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde, joka kertoo paljon sen ainutlaatuisuudesta. Tiesimme, että Hoi Anissa tulee varmasti olemaan paljon enemmän turisteja ja hässäkkää kuin Huessa, mutta ajattelimme, että se on ihan hauskaa vaihtelua. Odotin pääseväni shoppailemaan ja siemailemaan drinkkejä tunnelmallisesti valaistuun jokirantaan.
Kaikki alkoi kuitenkin ihan väärällä jalalla. Ensinnäkin meidän hotelli ei ollut ihan niin viihtyisä kuin mitä olin odottanut. Sijanti kyllä oli loistava ja meillä oli kiva pikku parveke, mutta muuten huoneessa oli kaikenlaisia pieniä juttuja, jotka ärsyttivät ehkä kohtuuttomankin paljon. (Kröhm, aika paljon on standardit muuttuneet sitten meidän reppureissuaikojen. Silloin olimme onnellisia, jos torakoita oli vain hotellin käytävillä ja vessassa oli länsimainen pönttö, nyt hermostuin hitaasta ilmastoinnista ja huonoista lakanoista.) Päädyimme vaihtamaan hotellia kahden yön jälkeen.
Toiseksi minulle iski toisena iltana jonkin sortin vatsatauti. (Otin sairastumisen henkilökohtaisena loukkauksena, sillä kaiken Kaakkois-Aasiassa vietetyn ajan jälkeen olen mielestäni ansainnut immuniteetin tällaisia juttuja vastaan.) Olin ollut ehkä aavistuksen huonovointinen ja väsynyt pitkin päivää, ja iltaa kohden olo paheni sen verran, että epäröin, uskallanko lähteä lainkaan ulos syömään. Illallisesta selvittiin kuin selvittiinkin kunnialla, mutta nukkumaan mennessä alkoivat sellaiset vilunväreet ja hampaiden kalina, että en tarvinnut mittaria tietääkseni, että nyt nousi kunnon kuume.
Kuume laski onneksi nopeasti ja olo oli seuraavat päivät, jos ei nyt hyvä, niin ihan ok. Pystyin aika hyvin kävelemään ympäriinsä ja syömään (luojan kiitos, koska kaupunki oli täynnä kiinnostavia ravintoloita), mutta aina välillä sain todella nihkeitä vatsakramppeja, jotka pakottivat pysähtymään. Kramppien seurauksena jouduin yleensä myös aika pikaisesti paikantamaan lähimmän vessan. Loppujen lopuksi jouduin myöntämään, että tämä bakteeri/virus/alkueläin ei tainnut lähteä suolistostani ilman paikallisen apteekin apua. Ja näin jälkiviisaana voisin sanoa, että apteekkireissu olisi kannattanut tehdä jo vuorokautta aikaisemmin – aivan turhaa kärvistellä lomalla minkäänlaisen vatsapöpön kanssa.
Tässä kohtaa tekstiä toivoisin voivani kääntää tunnelman kattoon ja kertoa, että vatsataudista ja hotellipettymyksestä huolimatta nautimme Hoi Anista täysillä, ja että se oli odotusten arvoinen ihana kaupunki. Mutta äh. Älkää ymmärtäkö väärin, oli meillä kivaa, mutta me ei vaan klikattu Hoi Anin kanssa.
Aloitetaan positiivisista puolista.
Hoi An on todella kaunis ja visuaalisesti ainutlaatuinen kaupunki. Se on täynnä upeita vanhoja taloja, siltoja ja herttaisia pieniä kujia. Iltaisin koko kaupunki hehkuu eri väristen lyhtyjen valossa, joita on ripustettu ravintoloiden ja kauppojen edustoille, puihin ja jokiveneisiin. Romanttista!
Hoi Anissa myös riittää hyviä ravintoloita (kaikkea vietnamilaisesta ranskalaiseen ja intialaiseen), trendikkäitä kahviloita ja kivoja baareja. Vietnamissa ruoka ja erityisesti alkoholijuomat ovat huomattavasti edullisempia kuin Thaimaassa ja voitte uskoa, että otimme siitä kaiken ilon irti. Yksi reissun mieleenpainuvimmista ravintoloista oli pieni ranskalainen, jossa nautimme juustoja ja viiniä kahtena peräkkäisenä iltana – ja huokailimme, miksi kyseiset tuotteet ovat Bangkokissa niin kalliita.
Mutta siellä keskellä tuhansien lyhtyjen loistetta, drinkkilasi kädessä istuessa, oli takaraivossa koko ajan vähän sellainen epämiellyttävä tahmainen tunne, että emme olleet keskellä historiallista kaupunkia, vaan jotain omituista karnevaalia.
Vanha kaupunki ja jokiranta suorastaan hukkui turisteihin. Jokaisessa kadunkulmassa myytiin tismalleen samaa turistikamaa, ja jokaisen ravintolan ja baarin kohdalla ohikulkijat yritettiin houkutella melkein väkisin sisään. Kaupungilla kulkiessa joku liimaantui vähän väliä viereen ja yritti myydä jotain – yleensä räätälipalveluja tai jotain krääsää. Yritimme kyllä heittäytyä ennakkoluulottomasti Hoi Anin turismikarusellin kyytiin, mutta aika nopeasti sen pyörityksestä tuli vähän huono olo.
Vanha kaupunki ja sitä ympäröivä alue on toki vain yksi osa Hoi Ania. Me lähdimme seuraavaksi tutustumaan sen rantatarjontaan, eli kohti Cua Dai Beachia.
